Elämme ristiriitaisia aikoja: öisin on pakkasta ja aamuisin kadut ovat liukkaita, aurinko lämmittää mutta luonto on vielä ihan keskeneräinen, katupölyä pöllyää, eteinen on sepeliä täynnä, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, näkyy pilkkijöitä ja tuntuu, että talvi on vielä kesken. Lähestytään vuoden ikävintä aikaa. Odotan, että olemme toukokuussa, aikaa, jolloin kaikkialla vihertää, linnut laulavat ja kesä on vasta edessä. Kokosin viikon parhaat kuvakoontina.
Viikon parhaat kuvakoontina
Tällä viikolla olen nauttinut paitsi ihanan aurinkoisista päivistä myös useista työmatkalenkeistä. Paikoin on ollut liukasta ja talvista, toisinaan olen havahtunut kevään tuntuun ja tuoksuun. Vahdin tarkasti, koska ensimmäiset silmut näkyvät työmatkalenkin varrella. Ystäväni kanssa pohdimme, että jos aurinko jatkaa paisteluaan tähän malliin, maaliskuun puolivälissä tai ihan sen jälkeen saattaisi jo vihertää. Katupöly ja lumen alta paljastuva harmaus eivät ole yhtään minun juttuni. Odotan lähinnä kesäkautta, toukokuun alkua ja vihreyttä.Viikkoon mahtui aktiivisen lenkkeilyn ja kävelylenkkien lisäksi kolme treeniä: kaksi personal trainer -kertaa ja yksi cross training. Sunnuntai en (poikkeuksellisesti) mennyt crossiin, sillä olin sopinut ystävälenkin ja kotona riitti puuhaa (eräänlaista kuntoilua sekin!) remonttipakkaamisen puitteissa ihan riittämiin. Kuntosalitreeni sujuu mukavasti, ja edistystä tapahtuu – se taas motivoi minua jatkamaan voimailutreeniä.Tällä viikolla pääsin hompsuisesta hiuskuontalostani eroon. Lyhyet hiukset vaativat neljän viikon välein leikkuuta ja siistimistä. Etenkin, kun omat hiukseni ovat piikkisuorat ja niitä on paljon… Kampaajalta lähtiessä on aina hyvä mieli, kun hiukset ovat mintissä.Lauantain pitkällä lenkillä kipaisin tuttuun tapaani hakemassa viikonloppukimpun, joka sai tällä viikolla toimittaa myös naistenpäiväkimpun virkaa. Naistenpäivä merkitsee itselleni lähinnä sitä, että olen saanut kouluttautua maisteri- ja tohtoritasolla, saan toimia lehtorin toimessani, tutkia itsenäisenä tutkijana, ilmaista mielipiteitäni. Se on oikeastaan muistutus siitä, että naisten koulutus, asiantuntijuus ja työpanos ovat merkittävä osa yhteiskuntaa. Lisäksi se on sitä, että minulla on oikeus pitää huolta itsestäni ja hyvinvoinnistani kaiken ”naisten vastuun” ohessa.Sunnuntaina kävelimme ystäväni kanssa Aurajokivarressa ja paransimme maailmaa. Koska emme olleet tavanneet melko pitkään aikaan, juteltavaa riitti ja aika kului kuin siivillä. Aina yhtä mukavaa. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta, ja ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin. Pääsimme vielä ylittämään joen puusiltaa pitkin. Koskakohan jäät sulavat?Kun sunnuntailenkki oli tehty, lounaskahvit nautittu, uutiset luettu ja some selattu, tartuin toimeen. Meillä on tasan viikko aikaa remonttimuuttoon. Sitä ennen keittiö, kodinhoitohuone, eteinen ja pikkueteinen sekä osa kylpyhuonejutuista on pakattava muuttolaatikoihin, myytäväksi Vintediin (kirjoitin tähän ensin vahingossa LinkedIniin…) ja roskasäkkeihin. Tänään vuorossa oli eteisen ja pikkueteisen pakkaaminen. Ei mitään mielipuuhaa, mutta melko palkitsevaa, kun se on tehty. Iltapäivällä tein yhden toimittajatyön haastattelun , paketoin myytyjä Vinted-tuotteita ja vein paketit lähikaupalle. Illalla neljätoistavuotias palasi Tampereen-kisoista.
