Nollasiirtymät arjessa – pieniä hetkiä, jotka kuluttavat yllättävän paljon
Työpäivä alkaa kokouksella. Heti sen jälkeen siirrytään sisäiseen tiedotustilaisuuteen, ja siitä puolentoista tunnin jälkeen Teams-tapaamiseen, jonka aihe on aivan toinen kuin edellisissä kokouksissa. Suoraan Teamsin jälkeen alkaa opinnäytetyön ohjaus etänä, josta pitäisi ampaista tauotta ja nopeasti koulutustiimitapaamiseen. Tiimitapaamisen jälkeen kollega odottaa linjoilla lukujärjestyssuunnitteluasioilla. Sitten onkin aika laittaa kone kiinni, siirtyä keittiöön ja alkaa valmistaa iltapäivän ruokaa perheelle. Ruoan jälkeen ampaistaan omaan treeniin tai hypätään auton rattiin ja kuljetetaan lapsi harrastukseen.
Liian usein, ja varmasti aivan liian monen työntekijän ja vanhemman (tai yleisesti aikuisen), päivä näyttää yllä kuvaamaltani. Työssä tehtävät vaihtuvat nopeasti ja tapaamis- tai palaveriaiheet vielä nopeammin, ja sitä vain yrittää pysyä kelkassa. Arkipäivät eivät oikeastaan koostu vain peräkkäisistä tehtävistä, vaan siirtymistä niiden välillä. Näitä hetkiä kutsun nollasiirtymiksi. Ne ovat siirtymiä, joissa yhdestä asiasta seuraavaan pitäisi siirtyä toiseen ilman taukoa tai väliaikaa.
Nollasiirtymät arjessa – pieniä hetkiä, jotka kuluttavat yllättävän paljon
Nollasiirtymä on hyvinkin arkinen tilanne, jossa työn ja tekemisen konteksti vaihtuu nopeasti. Se voi olla siirtymä kokouksesta toiseen, projektista opetuksen suunnitteluun, opetuksesta opiskelijan ohjaukseen tai työroolista kotirooliin ja harrastukseen.
Kyse ei ole vain ajasta tai ajan kulumisesta. Ihmisellä kun pitäisi olla mahdollisuus vaihtaa tehtävien välillä myös ajattelutapaa. Yhdessä palaverissa puhutaan hankkeen rahoituksesta, seuraavassa opiskelijoiden ohjauksesta. Työpäivän jälkeen pitäisi vielä kääntää mieli täysin toiseen suuntaan. Edellinen keskustelu päättyy, mikrofoni sulkeutuu ja seuraava alkaa muutaman sekunnin kuluttua. Se ei ole ideaalia. Ei aivoille, mielelle eikä yleiselle jaksamiselle.
Nollasiirtymä vaatii yllättävän paljon ajattelua. Mielen pitäisi ikään kuin sulkea yksi kokonaisuus ja avata melkein samalla hetkellä toinen. Lisäksi pitäisi muistaa, missä vaiheessa mikäkin asia on, ketkä ovat mukana ja mitä minulta seuraavaksi odotetaan. Pitäisi ehtiä palauttaa muisti ja muistiinpanot seuraavaan tapahtumaan.
Kun siirtymiä on paljon, ajattelu alkaa helposti pirstaloitua ja päivä voi tuntua täyteen pakatulta. Silti etenkin työstä saattaa jäädä tunne, ettei oikein ehtinyt keskittyä kunnolla mihinkään. Ja että kaikki on vähän rempallaan. Pää tuntuu oudolla tavalla tyhjältä ja väsyneeltä, vaikka ei ole tehnyt mitään erityisen raskasta. Väsyttävää ei ole välttämättä yksittäinen tehtävä, vaan jatkuva kontekstin vaihtaminen.
Nuorempana nopeat vaihdot olivat minusta ihan luontevia ja helppoja. Uudet tilanteet ja aiheet toivat (ja toki tuovat edelleen, tarvitsen uutta ettenkin työssäni!) vaihtelua ja energiaa. Kokemuksen ja iän karttuessa suhtautuminen on muuttunut. Ehkä kyse on siitä, että ymmärrän paremmin, mitä keskittynyt työ oikeastaan vaatii. Kun on kokenut hetkiä, jolloin ajattelu saa jatkua rauhassa (flow), huomaa helpommin myös sen, kuinka paljon energiaa jatkuvat keskeytykset ja siirtymät vievät.
Nollasiirtymät eivät kuitenkaan ole pelkästään ongelma: monelle asiantuntijatyölle on ominaista liikkuminen eri teemojen ja roolien välillä. Yhdessä hetkessä ollaan suunnittelemassa hanketta, toisessa ohjaamassa opiskelijaa ja kolmannessa suunnittelemassa tulevaa opetussuunnitelmaa. Työn monipuolisuus mielestäni rikastuttaa työtä ja eri aiheiden välillä liikkuminen tuo tekemiseen uusia näkökulmia. Vaihtelu myös pitää valppaana.
Haasteita syntyy usein silloin, kun siirtymiä on jatkuvasti eikä niiden väliin jää juuri lainkaan tilaa. Silloin mieli ei ehdi oikein laskeutua mihinkään tilanteeseen. Olen vasta nyt viimeisinä vuosina oivaltanut merkitä kalenteriini siirtymät. Kalenterissa siis lukee ”siirtymä”. Huomasin nopeasti, miten helpottava tapa tämä on ja miten ihan minisiirtymäkin tuo rauhaa päivään. En aio luopua tästä tavasta ikinä.
Arjen sujuvuus ei välttämättä muodostu siitä, että ehtii enemmän asioita. Se voi muodostua myös siitä, että tekee hieman tilaa asioiden väliin. Nollasiirtymiä ei varmasti koskaan voi kokonaan poistaa työstä ja elämästä. Onneksi on myös päiviä, jotka saa suunnitella itse ja joihin voi tietoisesti allakoida aikaa ajattelulle ja tilaa luovuudelle. Ja siirtymille.
Tähän on tultu.
Minna