Tärkein elämää ohjaava periaate
Mikä minun ja meidän elämäämme ohjaa?
Ollaan isojen kysymysten äärellä. Aiemmin olen pohtinut yhdeksänvuotiaan kanssa syntymää, kuolemaa ja sitä, onko Jumala olemassa. Tällä kertaa keskustelimme elämää ohjaavista arvoista ja periaatteista. Teimme sen harrastuskyyditysmatkalla.
Olen aiemmin käynyt vastaavia keskusteluja nyt 21- ja 20-vuotiaiden poikiemme kanssa. Heidän kanssaan tosin vasta teinivuosina. He osallistuvat nykykeskusteluumme lähinnä naureskelemalla minun vastauksiani ja kertomalla hanakasti omat – toistaiseksi hieman mustavalkoiset – arvonsa ja periaatteensa.
Minusta tuntuu, että kolmasluokkalaisen arvopohja on jo nyt värikkäämpi ja inhimillisempi kuin isoveljiensä…
Ennen kuin päästään kunnolla alkuun, tämän ikäiselle on selvitettävä sellaiset elämän peruskäsitteet kuin ”arvo”, ”arvopohja”, ”periaate”, ”ajatusmaailma” ja ”normi”. Tämän jälkeen on käsiteltävä yleisiä arvoja ja normeja, eettisyyttä ja listattava kaikki elämän tärkeät asiat esimerkeiksi. Nyökkäys varmistaa edes jonkinlaisen ymmärryksen.
Arvo tarkoittaa itselleni merkityksellisyyttä – kun jokin asia on merkitsevä tai merkittävä, ajattelen sen olevan myös arvokas. Arvo voi olla toivottu asia, sallittavaa käyttäytymistä tai tavoite ja päämäärä. Oman elämäni arvoesimerkkeinä esittelin yhdeksänvuotiaalle terveyden, läheisyyden ja rakkauden, oikeudenmukaisuuden, luotettavuuden ja ahkeruuden (taloudellisuuden kautta, joka ei sinänsä kaiketi lukeudu virallisesti arvoihin) sekä turvallisuuden.
Tämän arvopohjan mukaan toimin, näen, koen ja teen ratkaisuja.
Toivon, että oma ja samalla puolisoni arvopohja ”periytyy” ainakin osin lapsillemme. Jos poikien toimintaa tarkastelee, voi havaita niin sanottujen hedonististen arvojen menevän toistaiseksi kaiken muun yläpuolelle: mielihyvä, ilo ja nautinto ohjaavat elämän tärkeitä valintoja. Kuten päivällisruoan valintaa.
Kun arvot on käsitelty, kysyy lapsi, mikä sitten on periaate. ”Periaate on perimmäinen aate”, vastaan nopeasti. Se on toiminnan, menettely- tai ajattelutavan perusajatusta. Se on johtava ajatus, ohjenuora ja jonkinlainen pelisääntö, joka ohjaa koko elämää, toimintaa, selviytymistä, työntekoa ja niin edelleen.
Yhdeksänvuotias nyökkää hyväksyvästi, ja tiedän vastaukseni olleen riittävä.
Autossa on hetken hiljaista. Suomi Popilla Lauri Tähkä alkaa laulaa Jääkukkia. Me osaamme sen ulkoa. Tai ainakin minä osaan. Lapsi osaa lähinnä kertosäkeen, ja laulamme yhdessä kolmesti sen ääneen Tähkän mukana.
Kun kappale loppuu, katson tytärtäni. Kerron, että tässä laulussa on sanoma. Siinä mainitaan oman elämäni tärkein periaate. Se sellainen, joka on liitettävissä kaikkeen ja joka on kaiken taustalla. Tytär katsoo minua pää kallellaan. Sitten hän hymyilee.
Lapsikin sen tietää: ei saa luovuttaa.
Tähän on tultu.
Minna
Kuva: Arto Arvilahti