Syyskuisia kuvia Turusta – kesä vaihtuu syksyksi

Syyskuu on ollut toistaiseksi melko lempeä. Paikoin jopa kesäinen, ja hyvä niin. Kesän vehreys on osin tallessa, mutta näkyvissä on jo syksyn kellertäviä sävyjä, illat pimenevät, ja Aurajokirannassa on aivan omanlaisensa tunnelma. Kuten aina. Kotikaupunki näyttää tutulta mutta samalla taas hieman erilaiselta kuin vielä muutama viikko sitten. Kesä vaihtuu syksyksi. Auttamatta. Laskin ensimmäisen kerran päiviä ensi kesään kuluneella viikolla. Tämä tarina on tosi.

Koska syyskuu on ollut aurinkoinen ja lämmin, olen pystynyt nauttimaan siitä. Tai no, olen aina pystynyt nauttimaan syyskuusta, se ei (onneksi) vielä ole kunnon syysrähmäkuukausi. Ja aina mieluummin syksy kuin maalis-huhtikuu! Syksyn nautintoni ovat pieniä: suorastaan rakastan kävelemistä, ristiin rastiin kuljeskelua, askeleiden keräämistä, hyvällä sykkeellä etenemistä, haahuilua. Nautin siitä, kun voin tehdä siirtymiä jalkaisin ja katsella samalla maisemia, tarkkailla ihmisiä, puhua puhelimessa, haistella raikasta ulkoilmaa.

Toinen nautintoni on terassikahvit, joita onneksi voi vielä näin syyskuussa harrastaa. On ihana istahtaa höyryävän kahvikupin ja jonkun hyvän leivän ai pullan äärelle ja tehdä samaa kuin kävelylläkin. Siis katsella ihmisiä ja ihmetellä meininkiä. Ja kolmantena voisin listata hämärtyvät illat, kun kaikki pakollinen on jo suoritettu. Voi vain pukeutua kotivaatteisiin ja olla möllöttää, kuunnella kirjoja, lukea, kirjoittaa blogia tai sivutyölehtijuttuja. Keitellä teetä ja katsella ennen nukkumaanmenoa sarjoja. Pienet ilot.

Kävelin kuluneella viikolla syyskuisilla kaduilla (lähinnä jokivarressa, tietenkin) ja tallensin matkan varrelta muutamia kohteita, joista erityisesti pidän Turussa. Tässä pieni kuvallinen kierros syksyiseen Turkuun.

Tähän on tultu.

Minna