Kerro, että kotonasi asuu teini kertomatta, että kotonasi asuu teini

On olemassa koteja, joissa tavarat palaavat käytön jälkeen omille paikoilleen. Astiat päätyvät tiskikoneeseen, takit naulakkoon ja vaatteet pyykkikoriin. Kylpyhuoneen tasot pysyvät jotakuinkin vapaina, ja ruokapöytää voi käyttää siihen tarkoitukseen, johon se on alun perin suunniteltu. Ja sitten on koteja, joissa alkaa tapahtua jotain aivan muuta. Niissä kodeissa – esimerkiksi täällä meillä – asuu teini.

Kerro, että kotonasi asuu teini kertomatta, että kotonasi asuu teini

Tavarat lakkaavat palaamasta alkuperäiseen paikkaansa ja alkavat muodostaa rykelmiä, kasoja, pinoja ja myttyjä. Vaatteet, koulukirjat ja kaikenlainen paperiroska lojuvat huoneen lattialla, kosmetiikkakääreet meikkipöydillä, vaatteiden tuotelappuset milloin missäkin – kivasti kuitenkin niitä irti leikanneiden keittiösaksien vierestä. Monille tavaroille on löytynyt lähes sattumalta uudenlaisia, ennalta-arvaamattomia säilytyspaikkoja.

Vaatteita on paljon. Erikseen, yhdessä ja sekaisin. Niitä on tuolilla, lattialla, portaissa, sängyn vieressä, kylpyhuoneessa. Siellä täällä. Puhtaat ja likaiset vaatteet muodostavat yhdessä uuden, täysin omanlaisensa ekosysteeminsä. Niiden erottaminen toisistaan vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja rohkeuttakin.

Ja sitten ovat astiat. Astia, joka on kerran lähtenyt keittiöstä, ei välttämättä koskaan palaa. Se voi päätyä kirjoituspöydälle. Se voi olla lattialla. Parhaassa tapauksessa se löytyy petaamattomasta sängystä.

Keittiön pöytä puolestaan toimii väliaikaisena säilytyspaikkana kaikelle, mikä on ollut kädessä viimeisten tuntien aikana. Lautasille, mukeille, laseille, haarukoille, lusikoille ja jugurttikulhoille.  Ponnarinauhoille, korvakoruille, koulukirjoille, vihoille, kynäpussukoille, irtokynille, avaimille, aurinkolaseille….

Kylpyhuoneessa kosmetiikkapurkit ovat lisääntyneet kuin itsestään. Niitä on hyllyillä, lavuaarin reunalla, suihkun telineessä. Käytettyjä topsipuikkoja löytyy sieltä, mihin ne ovat käytön jälkeen kädestä pudonneet. Hammaslankaimet samoin. Mitään ei varsinaisesti siivota pois. Tavarat vain lasketaan siihen, mihin ne sattuvat tipahtamaan.

Kosmetiikkapurnukoita ja kaikenlaisia siveltimiä on teinin huoneen pöydillä, hyllyillä ja joskus lattiallakin. Jo käytettyjäkään puteleita ei saa heittää pois.

Eteisen naulakko on varsin toimiva kapistus, mutta sen käyttö on ylivoimaisen hankalaa. Työlästä. Aikaa vievää. Takit löytyvätkin sen alta. Siellä on takkimytty. Sellainen, joka kasvaa hiljalleen ja jonka koostumuksesta päätellä, mitä kaikkea ulkona on viime aikoina tarvittu.

Ja sitten tulee se päivä, kun keittiöstä löytyy Arabian Muumi-kulho. Kulhossa on lämmitetty kuumavahaa. Ja kuumavaha on sittemmin päättänyt jäädä kulhoon pysyvästi. Siinä se on. Kiinni. Tiukasti.

Oho, eteiseen on ilmestynyt amerikkalaisen jalkapallopelin jalkapallo. Ja jonkun muun sateenvarjo. Ja kamalat pinkit kalatohvelit kesäkenkähyllyltä.

Ja jossain tasolla, nurkassa tai sohvan uumenissa on varmasti yksi hiuslenkki, joka on mennyt rikki, mutta jota ei saa heittää pois. Sitä voi vielä tarvita.

Tähän on tultu.

Minna