Kesä 2026 – parhaat kesämuistot
Luin muutamasta blogista kesämuistoista ja -tunnelmista: Tyylimurun Tiina kokosi 12 asiaa, jotka hän muistaa kesästä, Nadine taas kirjoitti parhaista kesämuistoistaan. Päätin oitis tarttua aiheeseen ja palata vielä kerran fiilistelemään mennyttä kesää. Se tekee takuulla tässä kohtaa vuotta, lokakuun tuulissa ja tuiverruksessa, pelkästään hyvää. Antaa toivoa ja saa odottamaan seuraavaa kesää.
Kesä 2026 jäi mieleeni ennen kaikkea monista pienistä ja hyvistä hetkistä. Kun mietin kesää näin jälkikäteen, huomaan, että siihen mahtui yllättävän paljon sellaista, josta olen ihan aidosti kiitollinen. Vaikka a) kesä ei ollut niinkään kesä minun makuuni säiden puolesta ja b) kesällä ei tapahtunut mitään ihan ihmeellistä. Arkisesta, tavallisesta ja pienen pienistä tärkeistä jutuista kehkeytyy yleensä parhaat muistot.
Kesä 2026 – parhaat kesämuistot
Yksi kesän ehdottomista kohokohdista oli Montenegron-lomamme, johon mahtui myös yhden yön piipahdus Kroatian puolelle, Dubrovnikiin. Reissu toi mukanaan juuri sitä irtiottoa, jota lomalta kaipaan: uusia maisemia, aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja perheen yhteistä aikaa. Aamun aikaiset lenkit Montenegron maisemissa olivat omaa aikaa itselleni, nautin siitä, että ilma oli lämmin aamusta saakka. Matka jäi mieleen yhtenä kesän kirkkaimmista muistoista.
Muistelemme usein mieheni ja viisitoistavuotiaan kanssa yhtä kesän parhaimmista ja iloisimmista hetkistä Montenegrossa uima-altaalla. En muista, milloin olisin nauranut niin paljon kuin tuolloin. En varmaan ikinä ainakaan niin, että me kaikki kolme olisimme nauraneet yhdessä ääneen kyyneleet silmissä. Ihana muisto!
Toinen iso kesään sijoittunut asia oli muutto takaisin omaan kotiin remontin jälkeen. Vaikka remontin jäljiltä riitti vielä kaikenlaista puuhaa (loppuuko se koskaan?), oli ihanaa päästä takaisin kotiin ja asettua omiin tuttuihin nurkkiin. Ja nauttia isosta terassista. Luonnon läheisyydestä. Omasta työhuoneesta. Merinäköalasta. Erityisesti omalla terassilla vietetyt aurinkoiset kahvihetket tuntuivat pieneltä arjen luksukselta. Kesä ei tosiaan ollut säiden puolesta kaikkein kesäisin ja aurinkoisin, mutta juuri siksi harvat lämpimät ja aamusta iltaan kauniit päivät tuntuivat erityisen kivoilta.
Pakko mainita myös terassikukat. Sain kuin sainkin ne ennen tyttären rippijuhlia istutettua ja hoidettua jonkinlaiseen kukoistukseensa. Oli ihan voittajafiilis. Nautin niistä valehtelematta melkein päivittäin.
Viisitoistavuotiaan rippileirin aikaan saimme mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa viikon ajan. Ihan ihmeellistä, ihan luksusta. Vaikka emme tehneet mitään sen kummempaa, tämä viikko lukeutuu koko elämäni parhaimpiin yhdessäolohetkiin. Aikamoista. Mitään sen suurempaa ohjelmaa ei tarvittu (eikä olisi edes oikein voinut suunnitella mitään), sillä päivät täyttyivät remontinjälkeisistä puuhista ja rippijuhlien valmisteluista. Tällainen tavallinen yhdessäolo ja hellppous olla toisen kanssa jäi mieleeni sopukoihin varmasti ikuisiksi ajoiksi, kirjoitin siitä taannoin blogiinkin.
Kesän tärkeimpiin hetkiin kuului tietysti myös 15-vuotiaan konfirmaatio ja rippijuhla. Juhlapäivässä oli paljon tunnetta, ylpeyttä ja iloa. Konfirmaatioon liittyy yksi kesän jännittävimmistä hetkistä: mieheni on tunnetusti aina myöhässä kaikkialta. Teimme viimeisiä valmisteluja kotona ennen lähtöä kirkolle ja saimme sanomisen aikaan hänen ajan käytöstään. Lähdimme semiriidoissa ovesta ja autoon. En uskaltanut koko ajomatkan aikana katsoa kelloa, en puhunut mitään enkä katsonut miestä päin. Mietin vain, että me myöhästymme ja se on kamalinta ikinä. Kirkon pihassa tajusin, ettemme myöhästyneet. Pystyin taas hengittämään. Riitakin sovittiin myöhemmin.
Viisitoistavuotiaasta tuli pienen kummityttömme pikkusiskon kummi, mikä oli iso ja erityinen asia meille kaikille. Kun katselin häntä pieni tyttövauva käsivarsillaan, herkistyin. Minun oma kuopukseni on jo niin iso tyttö… Elämää viisitoistavuotiaan kanssa postaus odottaa viimeistelyään blogin artikkeliaihiona. En ole kyennyt kyyneliltäni vielä kirjoittamaan sitä loppuun. Niin väkevä on rakkaus.
Kesän mahtui liikuntaa siinä missä kaikkiin muihinkin vuodenaikoihin. Liikunta rytmitti kesäpäiviä mukavasti: salitreenit, lenkit ja ryhmäliikunta toivat päiviin sopivasti tekemistä ja hyvää mieltä ja oloa. Pitkät kävelylenkit ystävien kanssa olivat kesällä erityisen mukavia. Erityisesti siksi, ettei tarvinnut kerrospukeutua. Kesän valo tuo lisäaikaa ja energiaa päiviin, ja liikuntaa on mahdollista harrastaa aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Vaikka itse en myöhäisten iltojen ystävä liikunnan suhteen olekaan.
Vintedinkin mainitsen. Tienasin siellä sievoisesti, kun vihdoin jaksoin koluta kaapit ja laatikot ja kuvata vaatteita ja kaikenlaista tavaraa myyntiin. Sekin touhu oli jollakin tavalla rentouttavaa. Nyt syksyllä pitäisi taas kunnostautua ja tsekata uutta tavaraa tarjolle. Usein se vilkastuttaa kaupankäynnin.
Pitkä kesäloma tuntui tällä kertaa erityisen onnistuneelta, enkä oikeastaan kertaakaan kaivannut töihin. Se on harvinaista. Oli mukava palautua ihan oikeasti päätyöstä, vaikka teinkin sivutöitä silloin tällöin toimittajan hommissa. Tekemistä riitti koko kesälle, mutta samalla oli myös aikaa olla, levätä ja nauttia kesästä omaan tahtiin. Parasta! Olisipa jo ensi kesä.
Tähän on tultu.
Minna