Viikon parhaat: Hästägihankuinolisilapissa

Lienee selvää, että viikon puhutuin ja kuvatuin, samalla koko talven odotetuin hetki oli, kun Varsinais-Suomikin sai ylleen lumipeitteen. Parasta oli, kun Pekka Pouta lupasi, ettei lumi ole kovin katoavaista sorttia – saisimme nauttia siitä ja pakkasista ainakin 10 päivää säätiedotuksesta eteenpäin. Nyt kun katson puhelimen säätietoja, lupaa se edelleen miinusta koko maahan. Mahtavaa!

Eikä se ollut vain lapsista mahtavaa, sillä itse ainakin huomasin iloitsevani valoisuudesta, pakkasesta, valkoisesta hangesta ja lapsen lumiriemusta. Onko parempaa? Siis näin tammikuussa…

Maanantai

Viikon ensimmäinen päivä tarjosi parastaan, kun hanke-, opetus- ja ohjaustyöt alkoivat toden teolla. Kello oli iltapäivä ennen kuin oltiin alkuun päästy! Maanantaina säiden suhteen oli vielä odottava tunnelma: kotona, työssä ja kavereiden kesken pohdimme, koskahan sitä lunta oikein saadaan.

Tiistai

No nyt, nyt sitä saadaan! Twitter, Facebook ja Instagram täyttyvät lumisista postauksista. Talvi on yllättänyt, eikä nastarenkaita ole hankittu. Tai ainakaan vaihdettu alle. Lumimäärästä uumoiltiin jo tässä vaiheessa viikkoa ”infernaalista”, kuten media asian ilmaisi. Infernaalisesta säästä ja lumisateesta huolimatta uskaltauduin tunnin lenkille – kaikki lähtee varusteista.

Keskiviikko

Autot hautautuivat lumeen. Fiksut lähtivät skrapaus- ja harjaus-urakkaan heti pyryn laannuttua tiistaina, itse tein sen vasta äärimmäisen hädän hetkellä keskiviikkoiltana. Hiki tuli, mutta kaikesta selvittiin. Siitä on kiittämäni naapurin lumiharjaa ja innokasta yhdeksänvuotiasta. Mies keksi sulatella Armeijaan lähteneen lumisen auton Cittarin parkkihallissa. On se viisas.

Torstai

Hästägihankuinolisilapissa. Se oli aamun ensimmäinen ajatukseni, kun katsoin ikkunasta ulos. Kun aurinko päivän happihyppelyllä alkoi pilkistellä, aamun hästäg-ajatukseni sai vahvistusta. Puoli neljän maissa havaitsin, että päivät ovat pidentyneet. Päivän paras hetki oli, kun saimme Armeijaan lähteneeltä viestin: ”Täällä ollaan ryömitty hangessa rynkyt kainalossa. Tuli sekin nyt testattua, et armeijan asusteista kaikki imee hyvin vettä paitsi pyyhkeet. Tänään päästään käymän sotkussa.”

Perjantai

Hästägihankuinolisilapissa. Se oli jälleen aamun ensimmäinen ajatukseni, kun puhelimen säätiedot kertoivat pakkasasteiksi miinus 20. Olohuoneen maisemaikkunasta on kiva seurata, kun Pitkäsalmi jäätyy. Muistelin muutaman vuoden takaista talvea, jolloin meren jäällä pystyi kävelemään ja luistelemaan. Olisi kiva, jos tänäkin talvena pystyisi.

Iltapäivällä, hämärän tultua, sytytin kynttilän upeaan jäälyhtyyn, jonka ystäväni toi yllätyksekseni kotiovelle kesken keskipäivän palaveriani.

Lauantai

Rauhallinen aamu, pakkasta ei ollut enää niin paljon. Lenkkeily- ja luistelukeli! Näiden lisäksi ihan paras valokuvauskeli, ja kävinkin muutamilla omakuvilla luottovalokuvaaja-Arton kanssa jokirannassa. Kuvauksen jälkeen hankin uuden viikonloppukimpun siivottuun kotiin, illalla herkkuja ja telkkua. Ihan jees! Peeäs. Netflixin Lupin kannattaa katsoa. Heti. Se on taidokkaasti tehty ranskalaissarja.

Sunnuntai

Vähän niin kuin lauantai: levollista, mukavaa, talvista.

Yhdeksänvuotias kirjoitti suomen kielessä tarinaa. Tarinan päähenkilönä seikkaili Makkaramies, jonka paras ystävä on makkara ja neiti Lumi. Hän kysyy keskittyneen työskentelynsä lomassa, miten lumi-sanaa taivutetaan. En tiennyt, tarkoittiko hän nimeä tai lunta lunta, mutta minähän kerroin!

Lumi, lumet, lunta, lumessa, lumesta, lumeen, lumella, lumelta, lumelle, lumena, lumeksi.

Muttei lumetta. Ei tällä viikolla.

Tähän on tultu.

Minna