Ajatuksia alkavasta remontista

Olen silloin tällöin sivunnut kotimme tulevaa remonttia täällä blogissa. Olemme puolisoni kanssa yhteisesti sopineet, että blogissa en esittele kotiamme tai julkaise liioin asioita puolisostani. Kaikki häntä käsittelevät jutut on aina hyväksytty hänellä ennakkoon… Tässä sopimuksessa pysyn edelleen, mutta päätin sivuta ensi viikolla alkavaa remonttia nyt ajatuksen tasolla.

Ajatuksia alkavasta remontista

Remontti on ajatuksena oikein kutkuttava ja mukava. Saa suunnitella uutta ja luopua vanhasta, saa katsella keittiö- ja kodinhoitohuoneen malleja ja kaikenlaisia värisävyjä. Saa haaveilla puhtaista maalipinnoista ja uudesta keittiön arkiruokapöydästä.

Niin, ja tilavammasta ja arkiystävällisemmästä eteisestä. Jos jostakin olen kodissamme ”kärsinyt” kaikkien näiden vuosien aikana, se on ollut ahdas ja toimimaton pikkueteinen. Totta puhuakseni sen edelle menee korkeakiiltoinen valkoinen keittiö. Onneksi pääsen siitä eroon nyt.

Remontti vaatii tekemistä. Kun tämän tekemisen pilkkoo osiin, pääsee helpommalla kuin muutamana päivänä kaiken tekemisellä. Joka päivä kuukauden ajan yksi tai kaksi muuttolaatikkoa täyteen keittiön, kodinhoitohuoneen ja eteisen tavaroita on iisimpi vaihtoehto kuin pakata kaksi päivää ennen remontin alkua kaikki kasaan. Mieheni toimii niin. Olen kauhuissani.

Mitä kauempaa remontin alkamisajankohta on, sitä mukavammalta tuntuu. Ja sitä enemmän on aikaa siirtää pakkaamista, siivoamista ja väliaikaisasuntoon muuton miettimistä.

Mitä lähemmäs alkava remontti tulee, sitä enemmän se aiheuttaa harmaita hiuksia. Kun ei enää olekaan aikaa siirtää mitään, pieni paniikki alkaa puskea päälle – ehdimmekö me pakkaamaan kaikki ja saamaan remontti käyntiin ajallaan?

Eniten hirvittää remonttipöly. Ja se, että pakatut muuttolaatikot pitää jossain vaiheessa tyhjentää uusiin kaappeihin ja laatikoihin. Toisaalta se voi olla oikein mukavaakin tuossa vaiheessa, kun kaikki on uutta…

Muutto kolmeksi kuukaudeksi pieneen kerrostaloasuntoon ei ihan houkuttele, mutta kun tiedän sen olevan väliaikaista, pystyn asennoitumaan asiaan. Sekä aikuisille että neljätoistavuotiaalle on oma huoneensa, olohuone on melko avara ja siilikin mahtuu mukaan. Niin, ja parveke pelastaa kaiken. Melkein.

Kevät tulee ja kesä tulee. Takapihan kasvihuone taitaa jäädä tänä vuonna laittamatta remonttimuuton vuoksi. Eniten jään kaipaamaan kesän alun (oman kodin) terassikahveja, maisemaikkunan maiseman muutosta eri vuodenaikoina ja avaraa olohuoneen maisemaa noin yleisestikin.

Kesäkuun puolivälissä pääsemme takaisin omaan kotiin. Samalla yksi toiveeni ja haaveeni toteutuu: voimme viettää tyttären heinäkuista rippijuhlaa kotonamme.

Tähän on tultu.

Minna