Elämäni luettuina kirjoina
Olen lukenut toinen toistaan mahtavampia blogikirjoituksia ja -haasteita, joissa ”elämän tärkeisiin kysymyksiin” vastataan luetuilla kirjoilla. Päätin itsekin tarttua haasteeseen.
- Oletko mies vai nainen? Sirkka
- Millainen olet? Korkeintaan vähän väsynyt.
- Mitä elämä sinulle merkitsee? Valo, joka ei kadonnutkaan
- Mitä kuuluu? Tilanne päällä, Aino Ritari.
- Kuvaile asuinpaikkaasi. Ainoa kotini.
- Mihin haluaisit matkustaa? Viisi vuotta myöhemmin.
- Mikä on paras muistosi ystävän kanssa? Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua.
- Mikä on mottosi? Miten täältä pääsee pois?
- Millainen sää on nyt? Vedet silmissä.
- Mikä on lempipaikkasi? Maailmanlopun kahvila.
- Mitä pelkäät? Järjettömiä asioita.
- Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, mikä sen nimi olisi? Jos.
- Millainen parisuhteesi on? Rakkaudesta.
- Päivän mietelause. Mutta minä rakastan sinua.
- Minkä neuvon haluaisit antaa? Ei muisteta pahalla.
- Mikä on ollut haastavinta elämässäsi? Jälkikasvukausi.
- Paras saamasi neuvo? Polta nämä kirjeet.
- Mikä on suurin unelmasi? Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.
- Mikä on pahin pelkosi? Depressiopäiväkirjat. Tai sittenkin Kohonnut riski.
- Miten haluaisit kuolla? Kaikki anteeksi.
Tämä olikin hauska. Naurahdin listaukseni lopuksi itse vastauksilleni. Kun niitä tarkoin silmäilin ja pohdin, huomasin, että totta toinen puoli. Hauskinta on, että nämä kaikki mainitsemani kirjat ovat sellaisia, joita voin tavalla tai toisella suositella. Osasta niistä olen kirjoittanut arvioni. Osa on kepeitä kesälomakirjoja, osa puhuttelevia ajatuksen herättelijöitä. Kesän viimeisinä kirjoina lukemani Nelli Hietalan Maailmanlopun kahvilaakin voin suositella kevyenä ”työn ja stressin ohessa luettavana” teoksena. Ei mitään maata mullistavaa mutta ihan tarpeellista kiireisille aivoille.
Tähän on tultu.
Minna