Elokuvakohtaukset, jotka saavat kyyneliin

Hyvä elokuva herättää tunteita ja ajatuksia. Jokainen katsoja näkee, kokee ja tulkitsee elokuvia hieman eri tavoin, omista lähtökohdistaan. Eräänä sunnuntaiaamuna keitin tuttuun tapaani kahvin, tein aamiaista ja avasin Twitterin. Jäin välittömästi koukkuun elokuvakohtaus-ketjuun, jossa twiittaaja kysyy, mikä tai mitkä elokuvakohtaukset ovat liikuttaneet kyyneliin. Vastauksia oli paljon. Minua itketti jo ennen kuin ehdin ensimmäistä lukea.

Kun sitten aloitan, saan huomata, että erityisesti kotimainen elokuva liikuttaa suomalaisia. Jos ei jokaisessa, niin ainakin joka toisessa twiitataan vastaukseksi Tuntemattoman sotilaan, Täällä pohjantähden alla -elokuvan tai Myrskyluodon Maijan kohtauksia. Näitä selatessa on helppo nyökytellä – ihmiskohtalot, sota, selviytyminen, ikävä ja kohtaamiset koskettavat.

Itse olen oikea elokuvaitkijänainen. Minua liikuttavat niin onnelliset, iloiset kuin äärisurulliset ja kauhistuttavat kohtauksetkin. Mitä onnellisemmasta tai surullisemmasta pätkästä on kyse ja mitä enemmän niissä on havaittavissa vertaispintaa omaan elämään, sitä varmemmin minä itken. Minun oli helppo samaistua myös Twitterissä läpi käytyihin tunteikkaisiin kohtauksiin.

Nämä elokuvat tai niiden kohtaukset saavat kyyneliin:

Tuntematon sotilas (2017). Elokuvassa on monia koskettavia kohtauksia, mutta yksi on selvästi ylitse muiden: kohtaus, jossa Rokka palaa kotiin. Siihen kiteytyy paljon. Takuuvarmat kyyneleet.

Täällä Pohjantähden alla (1968). Elokuvan yksi koskettavimmista kohtauksista on, kun Akseli ja Elina menevät hakemaan talvisodassa kaatunutta poikaansa asemalta ja arkkuja onkin kaksi. Koskettavinta ikinä. Siteeraan tässä suoraan twiittaajaa ja ketjun aloittajaa: ”Ai perkele. Eikö mikään riitä?” Tämä elokuva oli varmasti yhdeksi Twitter-ketjun koskettavimmaksi äänestetty.

Myrskyluodon Maija (1976). Myrskyluodon Maijassa (niin elokuvassa, sarjassa, musiikissa kuin koko tarinassa) on outoa taikaa. Ehdottomasti liikuttavinta on, kun Maija kantaa hukkuneen lapsensa rantavedestä.

Sully (2016). Vuonna 2009 kokenut lentokapteeni hätälaski lentokoneensa Hudson-jokeen onnistuneesti, ja kaikki 155 kyydissä ollutta selvisivät. Tapauksesta on tehty elokuva. Katsoin elokuvaa kauhun sekaisin tuntein, kokovartalokipsissä. Kyyneleet tulvahtivat silmiin säännöllisin väliajoin. Selviytyminen on ihmeellinen (ja monia koskettava) asia.

Samaistun yhden twiittaajan kommenttiin: ”Sully: This is captain. Brace for impact.“ Lentoemännät kuorossa: ”Heads down! Stay Down! Heads Down! Stay Down!”

Hanat auki.

P.S. Rakastan sinua (2007). Ennen kuin katsoin aikanaan tämän elokuvan, olin lukenut kirjan. Itkin kirjassa enemmän kuin elokuvassa. Kirjoitetut kirjeet ovat koskettavinta ikinä. Näin ajatteli myös joukko somettajia.

Sofien valinta (1982). Sofien valinta -elokuvan kohtaus, jossa Meryl Streepin hahmo joutuu valitsemaan Auschwitzin asemalaiturilla, kumman lapsistaan antaa kaasutettavaksi ja kumman pitää, on varmasti kyynelkanavat avaava. Yksi twiittaaja totesi osuvasti, että kun hän näki leffan ensimmäisen kerran, hän huusi suoraa huutoa. Komppaan.

Samu Sirkan joulutervehdys. Moni kirjoitti liikuttuvansa piirrettyjen elokuvien kohtauksista. Itse muistan Samu Sirkan joulutervehdys -elokuvan kohtauksen, jossa Samu hyvästelee aasinsa, jonka antaa Joosefille. Itkuhan siinä tuli.

Bambi. Bambikin liikuttaa herkkyydellään. Erityisesti kohtaus, jossa Bambin äiti kuolee, on monille elokuvaihmisille liikaa. Myös minua tämä on koskettanut.

Mikä sinua liikuttaa, mitkä elokuvakohtaukset ovat jääneet mieleen?

Minna

Kuva: Yle Areena

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *