Talvi alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Edessä on maaliskuu ja kevät, joka ei niinkään ole koskaan ollut mieleeni. Liikaa yhtäkkistä valoa, loskaa, märkää, keikkuvia kelejä. Mutta kevään jälkeen saa nauttia kesästä, ja se se vasta on ihanaa! Tulisipa kunnon kuuma ja aurinkoinen kesä… Tämä helmikuun viimeinen viikko on sujunut työn merkeissä, ja siihen on mahtunut lisäksi migreenivaivaa, treenijuttuja, ystävätapaamisia ja kummitytön hoitamista.
Helmikuun viimeisen viikon parhaat kuvina
Nautin pitkästä kunnon talvesta. Nautin toki myös siitä, että päivät pitenevät ja edessä siintää kesä. Sen sijaan sadekeli, loska, märkyys ja vihmova tuuli eivät lukeudu suosikkeihini. Tällä viikolla talvi loppui kerta heitolla. Kadut tulvivat, ja työmatkalenkillä sai varautua saappaisiin ja sateenvarjoon. Yhtäkkiä pakkaset väistyivät ja lumet alkoivat sulaa. Tämä kuva on eräältä lenkiltäni. Metsäpolku oli ikävän kostea ja paikoin liukas, mutta selvisin.Tällä viikolla kävin Elixiassa yhteensä neljästi: tiistaina, torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Kaksi salitreeniä, kaksi cross trainingia. Toinen kuntosalikerroista ol omatoiminen, ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei se ole yhtään minun juttuni. Ei, ei, ei. Tarvitsen sparraajan ja tangon täyttäjän, jotta jaksan ja motivoidun. Viikon treenit sujuivat ihan hyvin, vaikka taustalla oli muutama migreenipäivä.Kärsin useana päivänä migreenistä. Pitkästä aikaa. Lopulta marssin lääkäriin ja pääsin ns. migreenitippaan Mehiläiseen keskiviikkona. Särky lähti ja olo koheni. Kirjoitin tästä kokemuksesta perjantain blogiin.Se on kyllä ihmeellistä, miten monta vuotta olen jaksanut nauttia ja iloita yhdestä pienestä asiasta: viikonloppukimpusta. Laantaisin lenkkeilen kaupunkiin ja takaisin (yhteensä n. kahden tunnin setti), haen viikonloppukukat ja usein puhun ystävien kanssa puhelimessa ja vaihdan kuulumiset samalla. Tämän viikon viikonloppukimppu on ihana ja nautin sen tuomasta fiiliksestä joka kerta, kun katsahdankin olohuoneen suuntaan.Lauantaina pääsimme neljätoistavuotiaan kanssa hoitamaan kummityttöämme muutamiksi tunneiksi. Mies oli edelleen työmatkalla, joten olimme kaksin liikkeellä tyttären kanssa. En juuri nyt tiedä mitään niin palauttavaa ja kivaa, kun kummitytön kanssa oleilun. Hänen kehitystään ja kasvuaan on ihana seurata. Kävimme sisäleikkien lisäksi ulkona pulkkailemassa ja tekemässä lumikakkuja (sohjokakkuja).…ja touhusimme sisällä kaikenlaista. Tyttönen esitteli taitojaan tanssissa, jumpassa (liikkistä!), legoleikeissä ja tornin rakennuksessa. Ja me ihailimme. Miten mukavaa onkaan saada tehdä pienten lasten kanssa kaikenlaista, kun omat lapset ovat jo aikoja sitten kasvaneet isoiksi…
Mies palasi sunnuntaina työmatkaltaan, ja aloitimme yhdessä remonttipakkaamissuunnittelun. Itse olen jo pakannut liki koko keittiön ja kodinhoitohuoneen muuttolaatikoihin. Seuraavana vuorossa on isojen kalusteiden siirtologistiikan suunnittelu ja toteutus. Tästä minulla ei ole kuvaa. Ehkäpä koostan remonttipostauksen sitten erikseen jonain hetkenä.
