Hotelli Kakola – vastasiko kotikaupunkimatkaajan unelma todellisuutta?

Vietin syntymäpäiviäni lokakuun puolivälissä. Koska korona on vienyt kaikenlaisen matkustelun ja matkusteluhingun, päätin kerran Hotelli Kakolan verkkosivuihin tutustuessani ja niistä innostuttuani vielä joskus varata huoneen kotikaupungin parhaalta paikalta. Kakolan verkkosivut ovat erinomaiset: ne houkuttelevat selailemaan ja varaamaan. Jo verkkosivut aiheuttavat hotellikuumeen.

Hotellikuume tarkoittaa sitä, että alkaa tehdä mieli pakata laukkunsa ja lähteä hotellilomalle, nauttia kiireettömästä viikonlopusta ja nukkua puhtaissa lakanoissa, ylisuuressa king size -parivuoteessa. Se on tahtotila, jossa hyvin nukuttua yötä seuraa maailman paras ja jonkun toisen tekemä aamiainen.

Sellainen, josta voi valita itselleen lautasellisen herkkuja, hedelmiä ja tuoretta leipää. Kahvi on kuumaa, ja taustalla soi kepeä aamiaishuoneen tunnelmamusiikki. Kukaan ei ryntäile. Kukaan ei metelöi. Kukaan ei yski eikä höngi aamiaisbuffetin yllä.

Näitä kaikkia pieniä unelmia voi ajatella hotellin lupaavan, kun selailee verkkosivuja. Se lupaa lisäksi autenttisen, rouhean vankilaympäristön tiiliseinineen ja mutkattoman reitin kaupungista hotellille. Verkkosivuilla vieraillessa ei voi kuin huokailla – Kakola on koettava!

Ja niin me koimme. Kakolan interiööri on upea ja pihapiiri valloittava. Sisäänkäynti vastaa täysin verkkosivujen lupausta: vankilan ulkoseinät, portti ja uudisrakennettu ympäristö kutsuvat majoittautumaan. Ollaan Turun parhailla huudeilla.

Tähän se upeus sitten melko nopeasti jäikin. Hotelli ei ollut niin luksus eikä rouhea – autenttinen – kuin olin odottanut ja mielikuvissani maalaillut.

Sisätilojen värivalinnat olivat  mielestäni vaisut, ja valaistus huonekäytävillä vankilaympäristöön sopimaton. Minulle tuli hotellista paikoin mieleen erään hotelliketjun hieman kulahtanut helsinkiläishotelli.

Tätä mielikuvaa korosti kokemattomalta vaikuttanut aulavastaanoton henkilökunta. Mainittakoon, että puhelimessa olin saanut Kakolasta erinomaista palvelua ja vastaanotosta varsin raikkaan vaikutelman.

Huone oli ihan jees, mutta ei juurikaan sen enempää. Se ei yltänyt siihen tasoon, minkä verkkosivujen kuvista olin aiemmin saanut. Parasta huoneessa oli tyylikäs, harmaa-musta kylpyhuone kalteri-ikkunoineen. Pahinta suihkuverhoja muistuttavat mustat kiiltävät verhot, joissa oli pohjapiirroksen hahmoja keltaisella. Huoneessa ei ollut minibaaria, sen sijaan parveke löytyi – tästä bonuspisteitä. Kuvittelin itseni välittömästi istuskelemaan parvekkeelle lämpimänä kesäiltana kuohuviinilasi kädessäni. Jos vain olisi minibaari ja kuohuviiniä.

Illastimme Turun keskustassa ja päätimme kävellä takaisin hotelliin. Nousimme joen puolelta ylös ja saavuimme Kakolalle. Jouduimme tosin kävelemään toiselta puolelta ensin Portsaan ja sitä kautta uudestaan hotellille, sillä Funikulaarin puolelta sinne ei työmaaviidakon keskeltä päässyt. Kesällä ehkä sitten….

Nukuimme suuressa, pehmeässä vuoteessa pitkän ja hyvän yön. Huone oli ihmeellisen hiljainen, mikä oli ehdottoman positiivinen yllätys. Heräsimme siten, että ehtisimme nauttia ainakin tunnin aamiaista ennen uloskirjautumista. Aamiaisella ei vierähtänyt kuitenkaan varttia kauempaa: aamiaishuone oli tunkkainen, täynnä ihmisiä ja suurin osa kaikesta tarjoilusta oli lopussa.

Lisäksi koronasuojauksia ei tilassa oltu huomioitu lainkaan, vaan ruoat olivat esillä siten, että jokainen, joka siitä otti, henkäili niiden yläpuolella. Tästä annoimme suoran palautteen lähtiessämme. Ainoana infektiovarautumiskeinona olivat ravintolan ovilla seisovat käsidesiautomaatit. Kiitos niistä.

Aamiainen ei yltänyt mielikuvieni ja niiden hotelliaamiaisten tasolle, joita olen aiemmin nauttinut.  Minun teki mieli lähteä Turun keskustaan brunssille jo ennen kuin olin kahviani kuppiin saanut.

Kattaus oli melko perus, yhtä vaaleaa ja yhtä tummaa (hapanjuuri)leipää, juustoa, savukinkkua ja perusvihanneksia. Puuroa, munia ja nakkeja. Ei mitään erikoista. Sen sijaan kahvista annan täydet pisteet. Se oli tuoretta ja kuumaa ja sitä oli riittävästi. Aamiaishuone korosti muiden sisätilojen vaikutelmaa ketjuhotellista, eikä autenttista ja tyylikästä Kakolan vankilan tunnelmaa oltu saatu välitettyä ”kellariravintolaan”.

Hotelliyö oli ihana irtiotto arjesta, mutta lopuksi on pakko todeta, että ehkä odotin liikaa, sillä Kakola ei täyttänyt odotuksiani.

Se oli hienoinen pettymys kaupungin parhaalla paikalla.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Kun kaikki remppatyöt Kakolassa on tehty, piipahdan hotellissa uudelleen. Jos en muuten, niin ainakin drinkillä varsin mukavassa ja tunnelmallisessa aulabaarissa.

Ohessa vielä yhteen koottuna hotelliyön plussat ja miinukset:

Plussat:
– sijainti on parasta
– miljöö ja rakennus ovat hulppeat
– verkkosivut ovat erittäin onnistuneet
– huonekäytäville jätetyt vankilan kerrosportaat tuovat kaivattua rouheutta
– kalteri-ikkunat
– saatu puhelinpalvelu
– aamukahvi oli hyvää ja kuumaa
– käsidesiä oli tarjolla paljon

Miinukset:
– vankilan autenttisuutta ei ole saatu sisätiloihin riittävästi esiin
– palvelu paikoin ontuvaa
– luksushotelli-ajatus ei toteutunut
– huoneissa ei ole minibaaria
– sisustuselementit olivat uusinakin vähän ”kulahtaneita”
– aamiainen oli suppea, tilasta sai epäsiistin ja tunkkaisen kuvan

Kuva: Hotelli Kakola