Jotain rajaa!
Tiedättekö ne kohdat, joissa tuntuu, että nyt ylitettiin jokin raja? Tunnistatteko kohdat, joissa raja tuli vastaan? Keskustelimme ystäväni kanssa erään kerran tunnin puhelimessa siitä, minkälaisia rajoja meillä on elämän eri tilanteissa. Missä menee raja ja miltä tuntuu, kun raja tulee vastaan?
Löysin omasta elämästäni hiki- ja hengästysrajan, huumorin ylitysrajan, ”kaltoinkohtelunrajan”, auttamisrajan, inhotusrajan, mitä pistän suuhuni -rajan, siivousrajan sekä kahvi-, oikeudenmukaisuus- ja kohtuuttomuusrajat.
Lähdetään liikkeelle inhotusrajasta, sillä siitä keskustelu ystävänkin kanssa starttasi – mikä meitä (joskus aiemmin hoitotyötä tehneitä ammattilaisia) hoitotyössä tai ihmiskehossa ja sen toiminnoissa inhotti, missä menee raja yökkäysrefleksiin? Itselläni tämä on ehdottomasti ihan tietyntyyppinen lima ja räkä sekä aivan tietynlainen ulosteenhaju. Trakealiman imeminen ja tuseeraus saavat kyyneleet silmiini, ja näissä taitaakin mennä inhotusrajani.
Hiki- ja hengästymisrajani menee 127:n sykkeessä. Tällä tai tätä korkeammalla sykkeellä liikkuessa tulee hiki ja puhuessa hengästyy. Sykkeen ylittäessä 135:n hengästyy jo ilman puhumistakin… Sykkeen vaihteluni ovat nopeita: syke nousee melko nopeasti maksimisykkeisiin, mutta se myös laskee nopeasti alhaisiin lukemiin. Personal trainer totesi joskus kauan sitten, että syketasoni ja -vaihteluni ovat kuin huippu-urheilijalla.
Mitä en todellakaan ole.
Huumorirajani ylittyy harvoin. Olen huumorintajuinen ja takuunauraja vaikka minkälaisille vitseille ja kertomuksille, mutta toisten – tai minun itseni – pilkkaamisessa menee raja. Raja tulee vastaan hyvin nopeasti. Kestän itseeni kohdistuvaa leikkimielistä kiusaa ja pilkkaa, mutta kun huomaan, että siinä on totta toinen puoli, huumori loppuu. Miksi jollakulla ystävällä tai läheisellä on tarvetta tällaiseen? Tätä voi harrastaa myös rivienvälistä, mikä on ihmiseen kohdistuvassa vitsailussa kaikkein ikävin tyyli.
En jaksa kauaa myöskään muiden henkilöiden kustannuksella nauramista. Näissä menee raja.
”Kaltoinkohteluraja” tarkoittaa sellaista hyväksikäyttö-, auttamis- ja kohtuusrajaa, joka tulee vastaan, kun on jo kaikkensa antanut. Tulee tunne, että toinen osapuoli käyttää hyväkseen ja siten ”kaltoin kohtelee”. Termi on varmasti niin väärä kuin olla voi, mutta en löytänyt sopivampaa.
Tähän liittyy tiiviisti myös kohtuuttomuus- ja oikeudenmukaisuusrajat. Kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat minulle hankalasti kestettäviä asioita ja/tai piirteitä. Niiden kohdalla rajani tulee vastaan hyvin nopeasti.
Mitä pistän suuhuni -raja menee aika tarkkaan banaanissa. Hajukin tekee pahaa. En ole koskaan ikinä pitänyt banaanista. En sen hajusta, koostumuksesta enkä siitä miltä se tuntuu suussa. Tämä saattaa olla itselleni pahempi tilanne kuin aiemmin mainittu tuseeraminen tai trakeostomialima. Olen tosissani.
Siivous- ja siisteysrajani on häilyvä mutta olemassa.
Olen perussiisti mutten pedantti. Mieheni on perussiisti ja hyvin pedantti. Kestän hetkellistä kaaosta ja sotkua, mutta pinot, kasat ja kaikenlaiset röykkiöt ovat minulle rajatilanteita! Pölyistäkin saa olla, mutta kasat pitää siistiä.
Kahvirajani menee usein neljässä kupillisessa. Sen jälkeen päivän saldo on täynnä, eikä kahvia tee mieli. Aamulla menee kaksi kupillista, päivällä yksi ja iltapäivällä tai illansuussa yksi. Ensimmäinen mukillinen toimii aamulla parhaiten, ja siihen voisi hyvin vetää jonkinlaisen kahvirajan…
Tähän on tultu.
Minna
Kuva: Unsplash