Enää vajaa kuukausi jäljellä tätä vuotta. Aika kiitää, ja pian on onneksi kesä. Näin ajattelin ainakin kolmesti kuluneen viikon aikana. Luulin marraskuun olleen harmaa ja kostea, mutta joulukuun alku tuntuu suorastaan pimeältä ja märältä. Tulisipa lunta ja pakkasta, kunnon talvi. Ja sitten voisikin siirtyä vaikka suoraan kuumaan kesään. Jos saisi toivoa.
Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista, työkiireitä, kotikiireitä, kummitytön luona kyläilyä (ehdottomasti viikon kohokohta!), hautajaissuunnittelua ja ensimmäinen joululahjakierros perheen kesken Myllyssä. Siitä on pakko mainita erikseen, sillä kuvaa ei ole: neljätoistavuotias toivoi, että tekisimme lahjakorit toisillemme siten, että arvomme sen, kuka hankii korin kellekin. Lauantaina toteutimme tämän Myllyssä. Olipa mukavaa. Minä kokosin korin miehelle, neljtätoistavuotias minulle ja mies neljätoistavuotiaalle.
Joulukuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina
Maanantaina avasin ensimmäisen luukun pienestä kuvajoulukalenteristani. Olin hankkinut sen mummolle hoitokotiin, mutta mummon kuoltua pidin sen itse. Ensimmäisestä luukusta tuli hyasintit, ja ajattelin heti, että mummo olisi pitänyt sekä kalenterista että jouluisista hyasinteista. Kalenterista on joka päivä tullut kiva kuva, ja sen aukaisemisrutiini aamuisin kahvikupin äärellä on mukava päivän aloitus.Tiistai-illalla lähdimme neljätoistavuotiaan kanssa Hirvensalon kirkolle kuuntelemaan Turun ammattikorkeakoulun Tukaanit-kuoron joulukonserttia. Olin yllättynyt, että sain lapsenkin mukaani. Kuulimme monta hienosti sovitettua jouluista laulua ja olimme molemmat tyytyväisiä siihen, että lähdimme viettämään tiistai-iltaa kirkolle. Joka kerta sitä muistuttaa itseään siitä, että pimeän keskellä kannattaa puuhastella jotakin mukavaa ja poistua kotoa, vaikka ei ensin yhtään huvittaisi.Seikkailin keskustan tuntumassa ja pääsin vihdoin katsomaan Taidemuseon joulukuusen. Minusta tämä on kaupunkimme komein ja kaunein kuusi, mutta voi olla, että olen jäävi sitä arvioimaan: keskimmäinen poikamme on mukana Kulttuurimaestrot-yhdistyksessä, jonka aikaansaannos kuusi tänäkin vuonna on. On ollut suorastaan ihanaa saada häneltä joka joulukuu ”kuvakertomus” kuusen pystyttämisestä ja heistä yhdistyksen nuorista jäsenistä. Voi herran jestas! Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun pääsin kampaajalle ja katsoin itseäni peilistä. Oli todella aika leikata hiukset. Peilissä näkyvä ilmekin kertoo hämmästyksestäni ja havainnostani. Harmittaa, etten ottanut kampaajan jälkeen -kuvaa lainkaan, sillä hiukset olivat todella skarpit ja kivat kampaamokäynnin jälkeen… Lyhyet hiukset ovat paitsi helpot myös sellainen päänvaiva (hah), että niitä pitää saksia neljän, maksimissaan viiden viikon välein.Käynnistin pienimuotoisen hyväntekeväisyyskampanjan somessani: otin mallia seinäjokelaiselta kaverilta, joka vuosittain kerää nuorille joululahjaksi 20 euron lahjakortteja. Hän kerää rahat, hankkii kortit ja toimittaa ne Hope ry:lle. Benchmarkasin mallin, ja saimme ystävieni kanssa hankittua 19 Hansakorttelin 20 euron lahjakorttia. Ensi viikolla toimitan ne Hopen kautta joululahjaksi lapsille ja nuorille. Minusta tässä on oiva tapa tehdä yhteisöllisesti hyvää!Olin päättänyt teettää mummoni hauta-arkulle ja muistotilaisuuden muistopöydälle enkelin, johon luottokukkakauppias tekee ”kukkajutun”. Keraamikko ei kuitenkaan ehtinyt tekemään enkeleitä, joten päätin alkaa hommiin itse. Tulokset näette kuvassa. Kukat niistä vielä puuttuvat, mutta uskon, että näistä tulee kauniit. Olen joka joulu antanut isoäidilleni lahjaksi jonkinlaisen enkelin ja niin teen nytkin.
