Kasvihuoneen uumenista pilkottavat salaatit, retiisit ja yrtit
Totean heti alkuun, että olen niin iloinen ja onnellinen: kasvihuoneunelmani on saanut oikein siivet, sillä se tuottaa valtavasti kaikenlaista vihreä ja terveellistä. Olen ylittänyt itseni ja osannut huolehtia kasvihuoneen ”asukeista”. Tunnen suorastaan ylpeyttä rinnassani, kun kurkistan kattoluukusta sisään.
Kasvihuoneessa on mukavan lämmin. Kun kattoluukun avaa, tuoksuu ihanan raikkaalta. Ensin haistan mintun, sitten salvian, myös basilikan tuoksu on voimakas. Vieressä pörrää ja puuhailee ampiaisperhe, ja minä joudun välillä luikkimaan pakoon. Pelkään ampiaisia. Olemme kuitenkin puuhastelleet sulassa sovussa koko kasvihuoneprojektin ajan, ja pelkoni on jälleen osoittautunut turhaksi – kiinnostuksen kohteemme ja päämäärämme ovat niin kovin erilaiset!
Kurkistan sisään. Työnnän koko pääni luukusta, ensin katson vasemmalle, sitten oikealle. Näyttääpä tuottoisalta. Timjami, Basilika, Salvia ja Minttu tönöttävät sulassa sovussa vasemmassa reunassa, vaikka Minttu pyrkiikin ahkerasti levittäytymään muiden multa-aloille. Vieressä vihertävät salaatin lehdet, persilja, tilli ja siemenistä istutettu basilika. Olen harventanut jo kahdesti salaattia, joka on päätynyt aamiais- ja iltapalaleiville sekä päivällissalaattiin.
Miten onkin mahdollista, että oman maan antimet maistuvat paljon paremmilta kuin kaupan vastaavat?
Vedän pääni ulos. Nappaan mieheni hankkiman ison vihreän kastelukannun kasvihuoneen päädystä ja täytän sen vedellä. Avaan molemmat luukut ja lorotan vettä istutuksilleni. Kastelukannun suutinosa putoaa ja vettä todella lorahtaa salaateille. Olen jälleen pää kasvihuoneen uumenissa ja yritän noukkia suuttimen käteeni. Asettelen sen tiukasti paikoilleen ja jatkan kastelu-urakkaa.
Olen kastellut kasvihuoneen satoa keskimäärin kolmen vuorokauden välein. Se on riittänyt toukokuisessa ei-niin-lämpimässä kelissä, mutta kesäilmoilla taitaa olla paras tiuhentaa kasteluväliä. Olen huomannut, että yrtit vaativat runsaasti vettä, myös salaateille ja retiiseille annan kunnon huikan, sillä pelkään muuten saavani satokautena kuivia ja kitkeriä salaattitarpeita. Ensimmäiset harvennusmaistiaiset puhuivat sen puolesta, että vettä on saatu riittävästi!
Kookkaiden ja kunnollisten retiisien toivossa olen jo kerran harventanut retiisirivistöä. Muistelin, että näin tulee toimia. En tosin tarkastanut muistikuvaani, mikä voi joskus vielä kostautua…
Viimeisimmät kasvihuonehankintani ovat olleet tomaatin ja kurkun taimet. Hankin ne Flöristä ja odotan jo innolla luvattua satoa. Kirsikkatomaatit ovat herkkuani. Kurkkua syön päivittäin. Odotukseni ovat siis korkealla tämän sadon suhteen!
Kun olen saanut kastelun hoidettua, ihailen vielä kerran luukkujen raosta saavutustani – ihanan vihreää.
Tähän on tultu.
Minna