Kasvihuonekuulumisia: On sadonkorjuun aika!
Haaveilin pitkään kasvihuoneesta. Sellaisesta, joka tuottaisi kurkkua, tomaattia, salaattia ja kaikenlaisia yrttejä. Joka kukoistaisi ja olisi ennen kaikkea helppohoitoinen. Koska en ole synnynnäinen viherpeukalo, unelma kasvihuoneesta kuvainnollisesti iti mielessäni melko pitkään – selviäisinkö kasvihuoneesta, kun peikonlehden kanssakin on haastavaa? Ja minähän selvisin!
Kirjoitin keväällä siitä, kuinka kasvihuone pykättiin kasaan miehen toimesta. Ja siitä, että onneksi minulla on hyvä ystävä, tyttären kummitäti, joka ilmoittautui välittömästi vapaaehtoiseksi konsultiksi kasvihuoneprojektistani kuultuaan. Hän auttaisi, briiffaisi ja tukisi minua.
Kasvihuone on pieni ja kompakti, lähinnä laatikko, joten muutamasta kasviajatuksesta tingin heti alkuun: mansikat ja perunat jätin suosiolla ensi vuoden projektiksi. Hankimme ystäväni kehotuksesta kurkun ja kirsikkatomaatin taimia, mutta basilikan, tillin, persiljan, retiisit ja salaatit hankin siemeninä.
Ja kuinkas sitten kävikään?
Kasvihuoneella alkoi käydä kuhina – kun avasin luukut, pörisivät pölyttäjät paikalle ja muutamassa viikossa saimme huomata kasvukauden alkaneen. Ja kun se alkoi, se alkoi vauhdilla! Ensin innostuivat retiisit, joita harvensimme melko tiuhaan. Sitten vihersi rivistö, johon istutimme salaatin siemeniä. Perässä hiljalleen alkoivat kasvaa persilja, tilli ja basilika.
Kirsikkatomaatti kasvoi silmissä, mutta kukkia ja tomaatteja se alkoi puskea vasta noin viitisen viikkoa taimen istutuksesta. Kurkku oli muutamaa viikkoa tomaattia hitaampi. Onneksi kesään on mahtunut lämpimiä päiviä, sillä tomaatit ja kurkku kasvoivat niin korkeiksi, ettei kasvihuoneen katto mahtunut enää kuukausi istutuksesta kiinni ilman, että istutukset olisivat turmeltuneet…
Ensimmäiset punaiset pikkutomaatit omasta maasta maistuivat taivaalliselle paitsi minun myös perheen mielestä.
Ensimmäisen kurkun (komean ja erinomaisen makuisen sellaisen) noukin ystävän neuvosta aiemmin kuin olisin itse tajunnut. Ja hyvä niin – kurkku vei melkein kielen mennessään. Se ei ollut vetinen eikä mauton. Me taistelimme viimeisestä palasesta ja jäimme odottamaan seuraavaa kukintoa ja kurkkua.
Sain nimittäin kuulla puutarhaexperttiystävältäni, että joskus kurkku tekee yhden hedelmän kerrallaan. Näin meilläkin. Viikko ensisadon nostosta havaitsin uuden pienen kurkun alun kasvihuoneessa.
Kirsikkatomaattisato on ollut valtaisa: saan joka toinen päivä liki kourallisen punaisia ihanuuksia iltapalaleivälle. Joskus napsimme ne puskasta suoraan suuhumme! Yhtä runsaan sadon saimme retiiseistä, mintusta ja salviasta. Retiisit käytin kaikki ruoanlaitossa, osan rouskuttelin sellaisenaan. Salaatin suhteen sama kaava.
Sain ohjeeksi istuttaa uudet rivistöt sekä salaattia että retiisejä, mutta harmiksemme nämä uudet rivistöt eivät lähteneet koskaan kunnolla kasvuun.
Summa summarum, kasvihuone on ollut kesän mindfullnes-harjoittelu ja hyvänmielenjuttu numero yksi. Olen kastellut, katsellut ja ihaillut, pysähtynyt hetkeen. Nauttinut lopulta aikaansaannoksistamme – me teimme tämän! Seuraavaksi suunnittelen jo hieman isompaa kasvihuoneviritystä, mutta vielä on satokautta jäljellä, sillä kurkkua ja tomaattia pukkaa, myös salviapuska on voimissaan.
Tähän on tultu.
Minna