Kesäloman ensimmäiset 10 kirjaa – kahden tähden teoksista huipputeoksiin

On taas kesäloman koottujen kirjapalojen aika. Tällä kertaa kokosin kesäloman ensimmäiset kymmenen kirjaa yksiin kansiin. Olin alkukesästä hieman pettynyt, sillä yksikään teos, johon tartuin, ei oikein vienyt mukanaan. Pysyteltiin kahden tähden ja kolmen tähden rajapinnassa, vaikka odotukset monenkin kirjan kohdalla olivat suuret. Onneksi viimeisimmät kuunnellut kirjat ovat olleet huippuja! Note to myself: Mitä pidemmälle kesäloma etenee, sitä paremmiksi kirjat käyvät.

1 Minna Rytisalo: Jenny Hill

Minna Rytisalon romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Jenni Mäki, joka on elänyt elämänsä toisten ehdoilla ja joka vihdoin löytää itsensä. Hänestä tulee Jenny Hill. Rytisalo tarkastelee naisen asemaa monella tasolla. Yksi on Jennin muutos Jennyksi, kun hän päättää jättää avioliittonsa. Toinen tasoista on se, kun Jenny alkaa kirjoittaa kirjeitä terapeuttinsa kehotuksesta, sillä hän ei terapiassa ole osannut avautua ja sanoittaa tunteitaan. Jenny valitsee kirjeidensä kohteeksi Madame Macronin, koska hän ihailee tämän itsenäisyyttä ja rohkeutta.

Kirjan kolmannella tasolla ääneen pääsevät satujen neidot Ruususesta ja Lumikista Tuhkimoon sekä Tähkäpäästä ja Kertusta Punahilkkaan. Ihastuin kirjan kanteen, mutta itse tarina ei missään vaiheessa vienyt mukanaan. Kerronta on paikoin sekava, eikä kirjan kieli ansaitse erityismainintaa. Vain paikoin viihdyin oikeasti, melko usein pitkästyin. Kaksi tähteä.

2 Eppu Nuotio: Hopea medaljonki, Raakel Oksa ratkaisee, osa 2.

Raakel Oksa tutustuu velipuoleensa ja tämän äitiin Ellen Lähteeseen, joka ryhtyy hoitamaan Maanmittarikillalle testamentattua kuolinpesää. Kaarina Loukon asunto paljastuu tavararöykkiöksi, ja Ellen Lähde pestaa Raakelin avukseen. Yksin eläneen Kaarinan elämästä alkaa selvitä kummallisia asioita. Takuuvarma ja nopeasti mukanaan vievä ”kevyt dekkari”. Arkiset ja samaistuttavat hahmot, hyvin punottu tarina, joka etenee ikään kuin kahdessa tasossa. Neljä tähteä.

3 Rasmus Arikka: Homoromaani

Kirjan päähenkilö on aina tiennyt olevansa homo. Aluksi lukija saattaa saada käsityksen, että hän on asian kanssa sinut, mutta ihan mutkatonta tämä ei lopulta olekaan. Päähenkilö ihailee miehiä, haaveilee heistä ja kiihottuu taidenäyttelyssä miehiä esittävistä teoksista. Hän ahdistuu kotikaupungissaan, mutta pääsee opiskelemaan Helsinkiin, jossa hän kokee olevansa ”turvassa”.  Miehiä tulee ja menee.

Outo ja jollakin tavalla stereotyyppinen teos, joka kuitenkin koukutti nopeasti. Roisi, suora ja hieman naiivi. Parani loppua kohti. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta en pitänyt. Kaksi tähteä.

4 Tatiana Elf: Erokeskusteluja

Kirja kuvaa kahden pariskunnan kriisejä dialogin ja huumorin keinoin. Toinen on unelmapari, toinen selvästi kriisin ja eron partaalla. Yhteisen mökkiviikonlopun aikana naamiot riisutaan ja todelliset tunteet myllätään esiin.Into-kustantamo kuvailee kirjaa nerokkaaksi romaaniksi. Itse ajattelen sen olevan erilainen ja ehkä jollakin tavalla kekseliäs.

Kirjan sijaan tuntui siltä kuin olisin kuunnellut audioteatteria. Hyvät ääninäyttelijät, vaikka tarina olikin pitkäveteinen. Paikoin siinä käsitellyt teemat – keskustelut – kuitenkin olivat kiehtovia ja kiinnostavia. Jotain kuitenkin puuttui. Kaksi tähteä.

5 Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere

Roosan kesä kulkee nuukahtaneesta parisuhteesta lämpimän ystävyyden kautta epäonnisiin treffikuvioihin ja palavaan intohimoon. Toisiko paluu Tampereelle mukanaan uusia tuulia? Ihan kiva kesälomakirjaksi.

Tarina kliseinen, ennalta arvattava. Perushömppää, sujuvaa kerrontaa ja jonkinlainen juonentapainen. En nauranut ääneen, mutta viihdyin teoksen parissa. Kolme tähteä.

6 Amanda Romare: Puolet kaupungin miehistä on jättänyt minut

Tarina naisesta, joka deittailee löytämättä sitä oikeaa. Romare kirjoittaa sinkkunaisen näkökulmasta rehellisesti ja tarkkaan. Päähenkilö joutuu yhä uudelleen sellaisten miesten hylkäämäksi, joita ei edes halua. Aluksi innostuin, sitten pitkästyin. Hieman tylsä minäkerronta ei yllä luvattuun hauskuuteen, ja tarinaa on mielestäni turhaan pitkitetty. Kaksi tähteä (nipin napin).

7 Anna-Leena Härkönen: Huomenna hän ei tule

Härkösen uusin teos kertoo leskeksi jääneestä, keski-iän ylittäneestä Elsasta, joka tutustuu sattumalta seksipalveluita tarjoavaan itseään nuorempaan mieheen. Kohtaamisesta käynnistyy lukijaa/kuuntelijaa viihdyttävä draama, jossa kaksi ihmistä kohtaa toisensa totutusta poikkeavalla tavalla. Taattua Härköstä, hienosti rakennetut henkilöhahmot. Tarinallisesti kiinnostava, koukuttava – yllättäväkin. Neljä tähteä.

8 Claire Powell: Yhdessä pöydässä

Kun aina yhdessä olleet vanhemmat eroavat, aikuiset lapset reagoivat rajusti. Hieman valjun ja mitäänsanomattoman kirjan tapahtumat koetaan yhteisen pöydän ääressä. Pöytään istahtavat vuorollaan hajonnut perhe, äiti ja tytär, toisistaan vieraantuneet sisarukset sekä uuden elämän alussa oleva isä.

Tarina on sekava ja pitkäveteinen, ja vaikka ajatus kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat yhteisen pöydän ääreen, on kiehtova, ei tämä teos vienyt minua mukanaan. Yksi tähti.

9 Milla von Plato: Hyvää iltaa

Kirjailijan esikoisromaani kertoo Maijasta ja Ailista, 90-luvusta, ystävyydestä ja olosuhteista, joiden kasvattamia välimatkoja on vaikea kuroa umpeen. Aikuisena Maija työskentelee kätilönä synnytyssairaalassa. Asetelmat ovat muuttuneet: Maija pitää huolta 90-vuotiaasta Ailista.

Hyvää iltaa on tarina yksilöistä ja syntymistä, eri aikakausista, menetyksistä sekä lohdusta ja toivosta. Vihdoin kirja, johon olen koukussa ensimmäisiltä riveiltä. Tarina soljuu taitavasti eteenpäin kahdessa aikatasossa, ja yhteiskunnalliset kerrostumat on rakennettu hienosti. Tarina on kiinnostava ja kantaa ottava. Henkilöhahmot hyvin rakennettuja. Viisi tähteä.

10 Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Kustantajan mukaan tämä on ”traaginen esikoisromaani havahtumisesta surusta ja anteeksiannosta”. Olen vahvasti samaa mieltä. Nuorta perheenäitiä kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan. Toisesta silmästä on yhtäkkiä mennyt näkö, mutta toinen silmä näkee vielä. Ambulanssin kattoon alkaa nousta kuvia lapsuudesta ja nuoruudesta ja ennen kaikkea isästä.

Tikkasen omaan elämään pohjautuva teos kertoo lapsuudesta ja nuoruudesta pikkukaupungissa, rajusta irtiotosta maailmalla, miellyttämisen halusta ja omien rajojen aliarvostamisesta. Se on väkevä, rehellinen ja armoton – järkyttävä. Tarina avautuu pala palalta, se on taidokkaasti ja oivaltavasti punottu. Koukuttava ja ajatuksia herättävä. Neljä tähteä.

Mitä sinä olet lukenut tai kuunnellut kesän aikana? 

Tähän on tultu.

Minna