Kirjavinkkejä: Kaksi teosta, jotka pysäyttivät
Vain harvoin tartun oikeaan kirjaan. Se johtuu pääasiassa siitä, että a) olen tottunut äänikirjan kuuntelija ja lukija eli luen myös kirjoja puhelimelta tai padilta ja b) että kirjakirjan lukemiseen pitää olla ihan oma aikansa ja hetkensä. Sellainen juuri siihen tarkoitukseen sopiva, rauhallinen oman ajan hetki. Siinä sivussa ei voi siivota, laittaa ruokaa, lenkkeillä ja niin edelleen. Lentomatkat (loma-aikojen lisäksi) ovat oiva aika ja paikka oikealle kirjalle.
Varauduin Milanon-matkallemme yhdellä kirjalla, jonka hankin lentokentältä ja johon sain suosituksen kirjakaupan myyjältä. Luin sen liki loppuun menomatkalla. Onneksi neljätoistavuotiaalla oli mukanaan suomen kielen ja kirjallisuuden -oppikokonaisuuden tämänhetkinen lukukirja. Tulomatkalla tartuin siihen.
Kirjavinkkejä: Kaksi teosta, jotka pysäyttivät
Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko. Jääkylmä aurinko on islantilaiskirjailija Lilja Sigurðardóttir dekkarisarjan avaus, jossa tutustutaan kolmikymppiseen Áróraan, talousrikoksiin erikoistuneeseen tutkijaan, jolla on islantilainen isä ja brittiäiti. Tarina käynnistyy hyytävällä prologilla, jossa naisen ruumis kätketään syrjäiseen laavakivikkoon. Pian Áróra saa kuulla siskonsa Ísafoldin kadonneen Islannissa ja matkustaa vastentahtoisesti Reykjavikiin selvittämään tapausta.
Tutkimukset johdattavat hänet väkivaltaisen lankomiehen, epäilyttävien naapureiden sekä karismaattisen poliisin Daníelin jäljille – ja sivujuonteena myös kadonneen rikollisomaisuuden aarrejahtiin. Juoni rakentuu useista näkökulmista ja pitää lukijan jatkuvassa epävarmuudessa tapahtumien todellisesta kulusta.
Romaanissa yhdistyvät rikosmysteeri, perhesuhteiden jännitteet ja Islannin karu tunnelma. Dekkarin juoni oli riittävän jännittävä ja yllätyksellinen, mikä lienee tälle genrelle jonkinlainen perusvaatimus. Kirjailija rytmittää tarinaa melko taitavasti vuorottelevilla näkökulmilla, jotka laajentavat tapahtumia vähitellen ja pakottavat lukijan tarkistamaan omia oletuksiaan useaan otteeseen. Tunnelma on jollakin tavalla viipyilevä ja kieli sujuvaa ja visuaalista.
Neljä tähteä. Luen tai kuuntelen varmasti kirjailijan Áróran tutkimuksia -sarjan muutkin osat.
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kesän jälkeen kaikki on toisin on Siri Kolu nuortenromaani, joka tarttuu ajankohtaiseen teemaan transsukupuolisuudesta yhdistäen sen yllättävään mutta ehdottoman toimivaan purjelentämisen kehykseen. Kirjan päähenkilö Peetu on elänyt lapsuutensa tytöksi määriteltynä Petrana, mutta täysi-ikäisyyden kynnyksellä hän on vihdoin matkalla kohti sukupuolenkorjausprosessia. Muutos koskettaa koko perhettä, erityisen keskeiseksi nousee Peetun ja hänen isänsä suhde: yhteiset purjelennot tarjoavat tilan käsitellä vaikeita tunteita ja elämän käännekohtia. Jokainen luku on oma lentonsa.
Kerronnassa on havaittavissa vahva kaksijakoisuus: paikoitellen ja teoksen alussa teksti muistuttaa tietoisesti rakennettua “infopakettia”, jossa avataan sukupuolenkorjausta ja transnuoren kokemuksia. Loppua kohden sävy kuitenkin syvenee ja tarina muuttuu emotionaalisesti koskettavaksi. Lentämisen metaforat kannattelevat Peetun sisäistä kasvua. Puhekielinen minäkerronnan ilmaisu tekee äänestä aidon ja nuorelle sopivan, vaikka paikoin kirjakieliset ilmaukset erottuvat korosteisina.
Kolun teos on kokonaisuutena hieno. Romaani rakentuu rehelliseksi kasvukuvaukseksi identiteetistä, perhesuhteista ja uuden elämänvaiheen kynnyksestä. Uuden elämän kynnyksellä ei ole vain Peetu, vaan kaikki hänen läheisensä. Teos on varsin lyhyt, vain 110 sivua pitkä, mutta lyhyydestään huolimatta se on täynnä tärkeää asiaa. Peetun tarina on fiktiivinen, mutta paljastaa kuitenkin hieman sitä, minkä keskellä transihmiset elävät. Kesän jälkeen kaikki on toisin on kuitenkin valoisa ja toivoa herättävä kertomus. Kirjassa Peetu uskaltaa elää todellisena itsenään kaikista yhteiskunnan asettamista hankaluuksista ja pilkasta huolimatta.
Neljä tähteä ja plussa perään. Kuuntele tai lue tämä. Jään odottamaan yhteistä keskusteluamme neljätoistavuotiaan kanssa tästä teoksesta ennen kuin hän ”pääsee” kirjoittamaan arvionsa/referaattinsa kirjasta oppitunnilla.
Tähän on tultu.
Minna