Olipa mukava ja vaiherikas viikko. Työrintamalla sain ohjattua opinnäytetöitä eteenpäin, tarkastettua ja arvioitua kourallisen opinnäytetöitä ja liki kaikki yhden opintojakson kirjalliset paritehtävät. Aikaa jäi myös hankeviestintähommille (tykkään niistä) ja luovalle suunnittelulle. Kaikkina viikkoina luovuus ei pääse valloilleen… Loppuviikosta järjestelin ystäväni ja kollegani väitöskaronkkayllätystä ja jännitin muiden kollegoiden kanssa väitöstä.
Kotirintamallakin meni mukavasti, olemme jollakin tasolla tottuneet jo pieneen sijaiskotiimme. Viikkoon mahtui kaikkiaan kaksi salitreeniä ohjattuna sekä yksi croiss training -treeni ja jokapäiväinen 1-1,5 tunnin lenkki. Kokosin viikon parhaat kuvakoontina.
Maaliskuisen viikon parhaat kuvakoontina
On taas se aika vuodesta. Aurajokea ylittävälle teatterisillalle on istutettu keltaisia narsisseja. Ne ovat kerrassaan ihania. Vaikka niitä näkee joka vuosi, huomaan ihastelevani niitä aivan yhtä paljon joka kerta sillalla kulkiessani. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä kohta on yksi lempipaikoistani Turussa: sillalta näkee vähän joka puolelle. Tällä viikolla kävelin tästä kahdesti, molemmilla kerroilla nappasin melkoisesti kuvia kukista ja näkymästä…Kuten alussa kirjoitin, tähänk,in viikoon on mahtunut mukavasti sali- ja ryhmäliikuntatreeniä. Sunnuntaiaamupäivä tuntui takkuiselta, mutta onneksi sain houkuteltua treenikaverin mukaan huhkimaan. Joskus on treenejä, joissa katsoo kelloa ja odottaa, että tunti olisi kulunut loppuun. Sunnuntain treeni oli juuri sellainen. Kyse ei ollut siitä, etteikö cross training olisi ollut hyvä kokonaisuus, vaan pikemmin siitä, että jotenkin itsestä tuntui tahmaiselta. Kaiken kukkuraksi kellotkin siirretiin, mikä on mielestäni ihan älytöntä.Torstaina ja perjantaina hoitelin perjantaiseen väitökseen ja karonkkaan liittyviä juttuja. Juttuihin lukeutuivat mm. työtoverien yhteiskukkien hankinta, karonkkalahjayllätyksen viimeistely, vaatekatselmus, sukkahousujen osto (miten vanhat ovat aina jotenkin vinksallaan?) ja kaikenlainen häröily. Tässä kuljetan kauniita kukkia väitöstilaisuuteen.Ystäväni, joka väitteli, oli ilmoittanut puhuvansa minulle, joten valmistelin tietenkin akateemisen säännöstön mukaisesti vastapuheen karonkkaan. Olin kirjoittanut sen valmiiksi jo hyvissä ajoin, mutta viimeiselle päivälle jäi puheen tulostus sekä omaan käyttööni karonkassa että väittelijälle muistoksi taitettuna. Tulostimet eivät tietenkään toimineet aluksi kaikessa kiireessä, mutta lopulta tämäkin homma saatiin maaliin. Väitöksessä pidättelin kyyneleitä ensimmäiset minuutit ja samalla jännitin ystäväni ja kollegani puolesta. En tiedä miksi, mutta jännitin. Enemmän kuin koskaan omassa väitöksessäni. Hassua. Tilaisuus sujui hienosti. Tietenkin.Sitten viimeinen kuva ennen karonkkaan lähtöä. Pukeuduin tällä kertaa tummansiniseen pitkään iltapukuun, sillä tumman puvun koodi salli sen. Ja hyvä niin, sillä olen kehittänyt selkälihasta siten, etten kunnolla mahtunut mustaan vastaavaan, karonkkamekkooni.Tässä vielä koko kuva. Olen joskus väiteltyäni päättänyt, että joka kerta, kun pääsen ulkoiluttamaan hattuani, nappaan kuvan peilin kautta itsestäni ja hatustani. Tässä kuva sijaiskotimme eteisessä otettuna. Karonkassa oli mukavaa, kaikki sujui kivasti, puhe meni hyvin ja ns. elämyslahja (soittaja ja kaksi biisiä) onnistui suunnitellusti. Huh.Sunnuntaina, lapsen ollessa rippikoulun pääsiäismessutapahtumassa, minä piipahdin ensimmäistä kertaa mummon haudalla. Vein mukanani sään kestävän enkelin, narsissi-tulppani-kimpun ja kynttilän. Paikan päällä puhelin mummolle kuulumisia ja rakensin enkelille kiveyksen. Kun lähdin haudalta, aurinko alkoi paistaa.
