Jälleen olemme viikko lähempänä marraskuun loppua. Tällä viikolla sää kylmeni, aurinko näyttäytyi ja ensilumi sateli maahan. Muutamana yönä on ollut pakkasta. Tervetuloa talvi! Toivon, että pakkaspäivät saavat jatkoa, lumikaan ei olisi pahitteeksi, sillä se tuo heti valoa pimeisiin aamuihin ja iltoihin. Tähän viikkoon on mahtunut monenmoista: perustyöpäiviä, vähän rankempia työpäiviä, yksi vähän kepeämpi työpäivä, treenejä, lenkkeilyä ja lauantai-illan TYKS-säätiön gaala U-sairaalan vanhassa ruokalassa. Pitkästä aikaa olimme mukavalla porukalla hiukan tuulettumassa. Oli mukavaa! Kokosin viikon parhaat kuvina.
Marraskuisen viikon parhaat kuvina
Tapasin maanantaina pitkästä aikaa erästä ystävääni. Lenkkeilimme Aurajokirannassa ja Turun linnan liepeillä puolitoista tuntia ja turisimme kuulumisia. Oli mukavaa. Oli pimeää. Pidän siitä, kun laivojen valot ja katuvalot loistavat melkein mustassa jokimaisemassa. Tämän viikon kohokohtia ovat olleet hetket, jolloin aurinko on paistanut. Tätä ihmettä olen saanut todistaa muutamina päivinä, ja silloin onkin ollut pakottava tarve päästä ulkoilemaan valoisaan aikaan. Pihamaisema näyttää hiukan surulliselta, kun lehdet ovat pudonneet ja kaikkialla on märkää. Onneksi auringonvalo tuo joitain värisävyjä esiin muuten niin kovin harmaassa näkymässä. Viikko on ollut oikein mukiinmenevä treenien suhteen: kaksi pt-treeniä, kaksi cross training -treeniä kivojen treenikaverien kanssa ja joka päivälle kävelylenkkejä. Osa kävelyistä työmatkakävelyinä, osa ihan kotikulmilla kävelyinä. Liikkuminen on minulle elinehto. Silloin voin hyvin, nukun hyvin, syön hyvin ja jaksan kaikin puolin niin työssä kuin vapaa-ajallakin.Ja vihdoin, vihdoin saatiin Turussa kokea ensilumi! Ei sitä kovin paljoa satanut, mutta satoi kuitenkin. Olimme perheen kesken arvuutelleet ensilumen päivämäärää. Puoliso arveli sen tapahtuvan 2. marraskuuta ja neljätoistavuotias 4. marraskuuta. Minä sen sijaan arvasin tänä vuonna täysin oikein: 14. marraskuuta. Tattadaa, voitto kotiin! Nappasin ensimmäisestä lumisateesta (tai oikeastaan se oli raekuuro…).Maisemaikkunan maisema vaihtuu aina kivasti vuodenaikojen mukaan. Nyt sain tämän talven ensimmäisen edes hiukan lumisen ja talvisen kuvan ikkunalta. Lauantaiaamu oli upea: aurinko paistoi, oli ihan muutama pakkasaste ja kaikkialla näytti kuulaalta. Talvi on kyllä heti kesän jälkeen parasta.Lauantailenkin ja kaupunkireissun jälkeen asettelin viikonloppukukat maljakkoon ja nappasin kuvan iltapäivän viimeisistä valonsäteistä. Päädyin itsekin tähän kuvaan… Tämän kuvan nappaamiseen jälkeen aloin valmistautua illan TYKS-säätiön gaalaan.Ja sitten likimain ainoa kuva gaalajutuista. Kuvaaminen vain jäi, vaikka yritin panostaa siihen. Iltapuku on uusi, tummantummansininen ja kimaltava, pitkät hiat ja kivasti laskeutuva helma. Ihan kiva, vaikka ensin minusta tuntui, että näytän tsekkiläiseltä (tai joltakin vastaavalta) 90-luvun alun ihmiseltä hiuksineni kaikkineni. Lopputulos oli kuitenkin siedettävä, enkä esimerkiksi enää pessyt kampausta uuteen uskoon, vaikka sekin kävi mielessä. Gaala oli hieno, ja meillä oli oikein mukavaa. Puku ei täsäs kuvassa kyllä pääse yhtään oikeuksiinsa. Eikä mikään muukaan (hah).
