Menneen viikon plussat ja miinukset

Kulunut viikko on ollut sopivasti kiireinen, kivalla tavalla kiehtova ja mielettömän myönteinen. Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti äitienpäivä, työstä saatu positiivinen palaute, blogipostauksen menestys ja Ruokaboksi. Kokosin viikon parhaat jälleen plussina ja miinuksina yleisön toiveesta.

Hymyn huulille ja mielen kepeäksi saivat…

Positiivinen palaute

Positiivinen palaute kannattelee. Se saa aikaan läikähdyksen sydänalassa ja punan poskille. Eräänä aamuna viikon alussa avasin sähköpostin ja luin viestin opiskelijalta. Hämmennyin, nielaisin ja pidättelin onnenkyyneleitä. Kurkkua kuristi. Opiskelija kuvasi hyvin persoonallisesti saamaansa tukea ja totesi lopuksi, että menisin heittämällä hänen ”esikuvat-kategoriaansa”.

Myönnän, että tämä kosketti enemmän kuin mikään pitkästä aikaa. Se kosketti erityisesti siksi, että opiskelija perusteli kommenttiaan sillä, että teen työtäni hienolla otteella eli omalla persoonallani, rehellisesti, innostuneesti ja kannustavasti. Koko viikon pohdin kirjoitusta. Koin onnistuneeni. Nautin työstäni ja se taitaa näkyä!

Blogiteksti lähti lentoon

Viime viikon sunnuntaina julkaisemani mekkopostaus keräsi valtavasti lukijoita muutamassa päivässä. Tämä yllätti, sillä emmin melko pitkään, voinko julkaista mitään tämän kaltaista – lukisiko sitä kukaan? Luki. Se oli iloinen ja bloggaamiseen panostamiseen (ja yleisön toiveen kuulemisen tärkeyden osoittanut) kivasti kannustava juttu.

Lapsen ilo

Mikään ei ole niin tyydyttävää kuin lapsen ilo. Yhdeksänvuotias tuli tiistaina kotiin innosta hihkuen: heillä olisi yökoulu toukokuun lopulla. Lapsi puhua pulputti asiaa aasta ööhön, kertoi tarvittavat tamineet, opettajan muistutukset, kavereiden ajatukset yökoulusta ja kaikenlaista olennaista ja epäolennaista. Minuutissa. Kun pysähdyin kuuntelemaan tätä iloa ja intoa, en voinut kuin hymyillä. Niin pienestä se on kiinni.

Äitienpäivä

Viikon viimeisenä päivänä vietettiin äitienpäivää. Yksi kolmesta merkittävästä vuotuisesta ”omasta” merkkipäivästäni. Kaksi muuta ovat syntymäpäivä ja hääpäivä. Äitienpäivänä nautin aamiaista ja vietin aikaa perheen kanssa. Kävimme yhdeksänvuotiaan kanssa lähimetsän äiti-lapsi-radalla. Miten hieno idea! Heitimme tehtävälistan mukaisesti käpyjä koriin, rakensimme taideteoksia muurahaisille ja aistimme luonnon ääniä ja tuoksuja. Ihana yhteinen hetki!

Ruokaboksi saapui maanantaina

…ja olin siitä enemmän kuin iloinen. Olin onnellinen ja helpottunut. Ruokalistan keksiminen ei lukeudu vahvuuksiini, ja minusta on ihanaa, kun joku toinen on suunnitellut listan, koonnut ainekset ja kirjannut minulle ohjeen toteutukseen. Bingo! Minun ei tarvitse kuin seurata ohjetta. Viime viikolla tilaus unohtui ja olinkin hetken ihan hukassa.

Ruokaa tuli neljälle päivälle, ja listalta löytyy kalaa, kanaa ja lihaa, myös yksi kasvisvaihtoehto. Itse pidin eniten tällä viikolla kasvisruoasta. Se oli pastaa, jossa oli tofua (en yleensä tykkää), kasviksia, hyvät mausteet ja kiva suutuntuma. Jatkoon.

Viikon syvimmät huokaukset…

Kevät keikkuen tulevi

Ensin on lämmintä ja sitten on kylmää. Toisinaan tuulee, toisinaan sataa, joskus paistaa ja pipo on lenkillä ihan liioittelua. Tätä se oli tälläkin viikolla. Kauhunsekaisin tuntein katsoin säätiedotetta, jossa luvattiin räntää ja kylmää viimaa. Onneksi kohta on luvassa aurinkoiset kesäkelit, jopa 20 astetta. Ihanaa!

Auto on katsastamatta

Olen laiska autonhoitaja. Autoni odottaa katsastusta. Ja se tietää sitä, että ennen kuin a) renkaat on vaihdettu, b) auto on siivottu, c) rekisterikilven lamppu vaihdettu ja d) näiden toimien jälkeen katsastus suoritettu, ei ole mitään asiaa reissata omalla autolla. Onneksi miehen auto on usein käytettävissä. Olen myös tottunut kävelijä, joten matkat taittuvat apostolinkyydilläkin.

Lenkkareihin on kulunut reikä

Kaivoin kevätlenkkipukimet esiin ja huomasin, että uudehkoissa lenkkareissani – ne ovat parhaat lenkkarit ikinä!– on isovarpaan kärjessä reikä. ”Noi tossut on sit jo entiset. Kulutettu puhki”, totesi Matruusipoika, kun lenkkareita kädessäni katseli. Yhdeksänvuotias säesti vieressä: ”Ja niin nolot, jos sä meet noilla johonkin!” Minä laitoin lenkkarit jalkaan ja totesin, että saa kelvata vielä viikon. Ensi viikolla lähden ostoksille.

Huonoin lounas ikinä

Tiistaina jouduin turvautumaan Lämmin kuppi -tyyppisen ratkaisuun lounaalla kiireisen työpäivän vuoksi. Muistin, että kuivamuonakaapissa on kaksi pussillista kana-pasta-keittoa, joihin hulautetaan vain keitettyä vettä päälle. Sekoitus ja ei kun syömään. Onneksi otin kylkeen leipää, sillä tämä oli ehkä huonoin ja pahanmakuisin lounasruoka i k i n ä.

Keitto närästi kaksi vuorokautta sen syömisen jälkeen. Eikä se vienyt edes nälkää kunnolla.

Onneksi tiesin, että iltapäivällä oli luvassa Ruokaboksin menuun mukainen ateria. ”Ruokaboksissa nää riisitkin on paksumpia”, kuten yhdeksävuotias totesi eräällä päivällisellä.

Tähän on tultu.

Minna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *