Migreeni lähti – mutta millä keinoilla?
Seuraa kertomus siitä, miten taltutin säännöllisen migreenin ja sain kymmenisen päivää kuukaudessa lisää päänsärytöntä aikaa.
Olen kärsinyt voimakkaista aurallisista migreeneistä niin pitkään kuin muistan. Asiaa pohtiessani tulin siihen tulokseen, että 12-vuotiaana koin ensimmäiset kunnolliset migreenikohtaukset. Sellaiset, jotka päätyivät huonoon oloon ja oksentamiseen. Kun muistelin asiaa hieman tarkemmin, ymmärsin, että kärsin kovista päänsäryistä jo yhdeksänvuotiaana. Muistan silloin olleeni kolmannella luokalla. Tuolloin päänsärkyihin ei vielä liittynyt esi- tai näköoireita, ei myöskään mainittavaa pahoinvointia. Vain aivan kammottava päänsärky.
Kuudennella luokalla muistan, miten äidinkielen tunnilla liitutaulusta ja kaikista opettajan kirjoituksista katosi kokonaan oikea puoli – minä näin vain vasemman. Tätä seurasivat päänsärky ja voimakas väsymys. Seuraavaksi muistan valopallurat, joita yritin mallata äitini auton hansikaslokeron avaimenreikään hänen viedessään minua kouluun. Samana iltapäivänä lääkäri tutki minut ja silmänpohjani ja sain ensimmäisen migreenilääkitykseni.
Migreeni on ollut aina hyvin tyypillinen: se iskee kerran kuussa, alkaa haukottelulla, makeanhimolla ja väsymyksellä, sitten tulevat vaihtelevat näköoireet ja ärtymys, ja seuraavan vuorokauden sisällä alkaa jäätävä ja jäytävä toispuolinen päänsärky. Joka jyskyttää parhaimmillaan kolme päivää putkeen. Kohtaukselle altistavat savukala, suklaa, punaviini, valvominen ja niskajumi.
Ja juuri, kun luulee selvinneensä, huomaakin säryn hiipivän toiselle puolelle. Nenä alkaa vuotaa ja tuntuu kuin silmä irtoaisi kuopastaan. Jos ottaa lääkkeet ajoissa, voi säästyä tältä kolmen päivän rutistukselta. Jos ei, peli on menetetty.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen migreeneistä kärsinyt. Raskaudet ja imetysaika sen joskus taannoin veivät, mutta niiden jälkeen sairaus on aina osannut palata takaisin. Särkypäiviä on viime vuosina kertynyt jopa yhdeksästä yhteentoista kuukaudessa. Jossakin vaiheessa ymmärsin raudanpuutteen ja migreenin yhteyden – mitä alhaisemmat olivat Hb ja ferritiini, sitä pahemmaksi yltyi migreeni.
Suun kautta otettavien rautakuurien aikana migreeni väheni, eikä särkypäiviä ollut kuin kolmesta kuuteen päivään kuussa. Kun viimein sain rautainfuusion ja ferritiini nousi, oli paras ja selkein vaikutus migreenin poistuminen. Nyt kärsin yhtään minkäänlaisesta päänsärystä keskimäärin kerran kuussa. Ja mikä parasta, särkylääke vie sen kokonaan.
Toinen tärkeä tekijä migreenin vähenemiselle on naprapatia. Jo ennen rautainfuusiota kävin säännöllisesti naprapaatilla. Oikeastaan alkujaan kävin hoidoissa siksi, että minulla oli hermopinne lavanseudussa, mutta samalla sain apua moneen muuhun (piileväänkin) vaivaan. Naprapaatti vei ensikäsittelyssään hermopinteen lisäksi niskajäykkyyden ja takaraivojomotuksen, jotka helposti yltyvät migreeniksi.
Kolmen seuraavan käsittelykerran jälkeen huomasin, että migreeni on poissa. Se on yhtäkkiä väistynyt. Vaikka miten kuulostelin, se ei ilmaantunutkaan tuttuihin aikoihin tai esimerkiksi valvomisen jälkeen pelipaikalle!
Naprapatian ja rautainfuusion jälkeen olen voinut kokonaisvaltaisesti hyvin. En muistanut, miltä tuntuu elää ilman häiritsevää migreenisärkyä, etovaa oloa tai migreenin jättämää, monen vuorokauden ”särkyhäntää”.
Edes savukalan haju ei ole villiinnyttänyt migreeniäni.
Tähän on tultu.
Minna