Neljä inhokkiliikettä kuntosalitreenissä
Salitreenissä (ja toki myös ja erityisesti cross trainingissakin) on liikkeitä, joista pidän aivan erityisen paljon mutta myös liikkeitä, joista en pidä lainkaan. Inhokit ovat kaikki melko perusliikkeitä, moninivelliikkeitä, joista on varmasti hyötyä, mutta silti ne ovat tykkäyslistani hännillä. Kokosin blogiin neljä omaa inhokkiani, jotka saavat minut kiemurtelemaan salilla – mutta joita en silti jätä pois. Siitä kiitos kuuluu osaavalle personal trainerilleni.
Neljä inhokkiliikettä kuntosalitreenissä
1. Lantionnosto
Ah, tämä liike on niiiiiiin hyvä pakaroille ja takareisille. Mutta silti se on yksi inhokeistani. En jotenkaan koskaan saa otettua ideaalia asentoa, jalkapohjat eivät pysy lattiassa, takareisissä kiristää, lonkankoukistajissa kiristää ja lantion nostaminen vaatii keskittymistä ja kunnollisten (isojen) painojen kanssa oikeanlaista hengittelyä. Kaiken kukkuraksi liike tuntuu raskaalta. Kuten sen kuuluukin. Teholiike, joka on vain pidettävä ohjelmassa.
2. Takakyykky tangon kanssa
Perusliike, iso ja tehokas, mutta raskas. Olisin varsin mieluusti mukavuusalueellani, vaikka tiedän, että se ei kehitä. Kun tankoon lisää kunnon painot ja niitä lisätään progressiivisesti, ei olla enää mukavuusalueella. Tanko selässä saa koko kehon työskentelemään ja sykkeen nousemaan, mutta silti joka kerta mietin, että miten ihmeessä jaksan kyykätä ensin lämmittelypainoilla ja sitten pari kertaa sarjana ihan syvälle asti. Ehkä siksi, että tässäkin liikkeessä hyödyt ovat kiistattomat.
3. Lonkankoukistajan treeni painolla
Selällään maaten, nilkoissa kiinnitettynä paino, ja sitten vedetään koukistaen vatsan päälle. Aivan. Järkky. Setti. Tekniikka vaatii keskittymistä ja huolellisuutta, ja liike tuntuu joka ikisessä pienessä lihaksessa. Kaiken kukkuraksi pitää maata lattialla, jolloin en näe kunnolla, mitä olen tekemässä, mikä tekee tästä liikkeestä epämieluisan. Personal Trainerini on fysioterapeutti ja tietää asiansa, sillä lonkankoukistajat ovat voimistuneet, eivätkä ne vaivaa juuri lainkaan enää. Tiedän siis, että tämäkin on erityisen tarpeellinen liike.
4. Penkkipunnerrus
Penkkipunnerrus on salitreenien klassikko, jonka pitäisi olla perushyvä ja helposti kehityskelpoinen. Minusta tuntuu, että kehityn tässä hitaasti, ja ehkä juuri siksi liike tuntuu ikävältä inhokilta. Joka kerta tehdessäni mietin, että tämä liike vaatii kunnollisen tekniikan, oikean otteen, oikean kropan asemoinnin suhteessa tankoon ja kaikenlaista. Siis ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Olen aina pohtinut, miksi miehet pitävät tästä liikkeestä.
Onneksi salilla on myös lempijuttuja ja onneksi oman kehittymisensä pystyy näkemään, muuten en jaksaisi tahkoa näitä inhokkeja varmasti ollenkaan… Olen myös huomannut, että joskus liikkeet, joita vähiten haluaa tehdä, ovat juuri ne, jotka tuovat parhaat tulokset.
Tähän on tultu.
Minna