On taas viikon parhaiden aika. Päättäjäisviikko on ollut melko kiireinen, mutta olen yrittänyt himmailla töissä ja vältellä kotihommia kotona. Näin säästyy aikaa ajattelulle ja kaikenlaiselle muulle mukavalle. Tällä viikolla olemme viettäneet ihan perinteistä arkea, pohtineet koulun päättäjäisiä ja vähän tulevia rippijuhliakin, tavanneet Amerikan-vieraita ja kuulleet liikuttavia ilouutisia. Treenit ovat kulkeneet, ja maastavedossa sain aikaiseksi enkat. Jos en ihan väärin muista aiempaa enkkaani. Kokosin päättäjäisviikon parhaat kuvina.
Päättäjäisviikon parhaat kuvina
Kuluneella viikolla on ollut keväistä, miltei kesäistä. Ainakin loppuviikosta. Tuuli on jonkin verran haitannut kesän tuntua, mutta lauantaina ilma oli kuin morsian. Nautin! Tein pitkän lenkin ja nautin auringosta ja vehreästä jokirannasta. Totesin tuhannennen kerran itselleni, että Turku on erityisesti kesällä ihana.Väsäsin neljätoistavuotiaan rippijuhlakutsun Canvalla ihan itse. Sitten toimitin aineiston painoon. Alkuviikosta hain kortit ja kuoret painosta. Kaikki yli 30 mustaa ohutta tussia, jotka kotonamme ovat hankin ne 30-vuotisylioppilasjuhliin) olivat liian paksuja kuorien kirjoittamiseen, joten hankin kaksi uutta ohutta mustaa tussia. Sunnuntaina kirjoitin kuoret. Neljätoistavuotias lähtee riparille juhannuksen jälkeen, konfirmaatio ja rippijuhla ovat heinäkuussa. Onneksi, sillä remonttimme on vielä hieman kesken…Keskiviikkona osallistuimme Vinssi-hankkeesta nikotiinikävelylle. Minun ja kollegani kävelyalue oli Kupittaa. Iltapäivä meni rattoisasti hieman erilaisen työtehtävän lomassa. Havainnoimme siis nuorten nikotiinin käyttöä ja nikotiinituotteita ympäristössä. Kaiken päätteeksi koko kävelytiimi kokosi havaintonsa yhteen Myllyssä pitseriassa. Oli mukava työpäivä!Olen edelleen suunnannut säännöllisesti lenkkejäni hautausmaalle. Nyt, kun kaikkialla on vihreää, hautausmaalla on erityisen kaunista. Tällä viikolla löysin isän äidin ja isän isän haudan. Siellä ei ollut kukkia, joten päätin, että ensi viikolla suuntaan jälleen haudalle ja vien mukanani kukkia. Haudalle tullessani oli ihan hiljaista, jopa pelottavan hiljaista. Sitten aloin katsella hautaa ja siistiä sen edustaa, ja yhtäkkiä tikka alkoi nakuttaa. Se nakutti niin kauan, kunnes lähdin pois. Sattumaako vai ei, mutta mammani lempilintu (jota hän seurasi mökillä ikkunasta) oli tikka, mamma myös tiesi, mitä tikan nakutukset tarkoittavat. Siis, että kuinka kauan ja paljon ja kuinka monta kertaa tikka nakuttaa, mitä se merkitsee. Jännä fiilis tuli.Piipahdimme lauantaina miehen kanssa kskustassa ja nautimme kesäisestä lämmöstä Cafe Qwenselin pihassa. Se on aina yhtä kiva. Tai ainakin kauniina kesäpäivinä. Lauantaina sain lukea Wilmasta niin liikuttavan neljätoistavuotiaan opettajalta saapuneen viestin, että roska meni silmään välittömästi. Olin laittanut hänelle kiitoksen vuodesta ja siitä, että on upea roolimalli nuorille monessa. Häneltä saamamme viesti on niin ihana, että pahoina päivinä siihen on hyvä palata… Sunnuntaina kävelimme neljätoistavuotiaan kanssa keskustaan ostamaan kesäjuttuja ja rippijuhlakengät. Hän halusi ostaa liki lahkeettomat farkkushortsit ja pukea ne heti yllensä. Mikäs siinä sitten. Kesäloma on alkanut, elämän edessä ja ysiluokalle on vielä pitkä matka. Koko viikon taisi kruunata se, että neitiä pyydettiin kummiksi kummityttösemme perheen toiselle vauvalle. Niin ihanaa ja upeaa! Toinen viikon kohokohta oli, kun tapasimme isäpuoleni pojan perheineen. He ovat asuneet USA:ssa yli 30 vuotta, olen nähnyt pojan viimeksi, kun hän oli yhdeksänvuotias ja minä viitisen vuotta vanhempi.
