Ensimmäisen arkiviikon parhaat kuvina

Uusi viikko, uudet kujeet. Arki on alkanut – ja hyvä niin. Laskeutuminen työarkeen on sujunut mukavasti, pehmeää laskua helpotti se, että sain pidettyä ylityötuntivapaat maanantaina ja perjantaina ja liki kaksi päivää jäi vielä käyttämättä. Ensimmäinen arkiviikko tuntui lyhyeltä ja siedettävältä, ja yllättävän nopeasti sitä tottuu toisenlaiseen meininkiin, vaikka ajattelin, etten ikinä pääse irti lomamuudista.

Viikkoon mahtui arjen perustohinoita, lenkkeilyä, kotitreenejä, vanhempainilta, aikaisia aamukahveja, ystävätreffejä ja viikonloppupiipahdus Hangossa. Sunnuntaina pääsimme katsomaan pariviikkoista tyttövauvaa ja olimme ihan myytyjä. Kokosin ensimmäisen arkiviikon parhaat kuvina.

Katu ja puita
Työmatkakävelyt ovat melkein parasta, mitä tiedän. Kun aamukahvi on juotu, uutiset ja some selattu, sähköpostit luettu ja vaatteet saatu päälle, heitän repun selkään ja lähden reippaasti kävellen kohti työpaikkaa. Nautin. Tällä viikolla aurinko paistoi ja oli vielä kesäisen lämmin. Tässä kuvassa on ”oikopolku”, jota käytän vilkkaasti liikennöivän päätien sijaan. Ohikulkiessa oli ihana huomata, miten omakotitalojen omenapuut olivat täynnä omenia. Jotkut olivat laittaneet satoa koreihin tai ämpäreihin portinpieleen.
Yleisurheilukenttä
Maanantaina matkasimme Raisoon yleisurheilukisoihin. Kaksitoistavuotias juoksi 200 metriä omalla ennätyksellään ja erävoitolla. Hän (ja me vanhemmat myös) oli iloinen ja ylpeä suorituksestaan ja onnistumisestaan. Kisaillan sää oli erikoinen: ensin paistoi, sitten alkoi sataa kaatamalla, sitten taas paistoi. Onneksi juoksu ajoittui niin, ettei satanut taivaan täydeltä.
Elokuinen aaamu maisemaikkunalla
Elokuun aamut voivat olla ihania! Nappasin tämän kuvan eräänä aamuna maisemaikkunalta, kun aamu-usva alkoi hälvetä. Tällaisina aamuina ja hetkinä mieli on hyvä. Tuntuu mukavalta aloittaa työarki.
Kukkakimppu kädessä
Turun kaupunki on istuttanut tänäkin vuonna niittykukkia kaupunkilaisten iloksi ja poimittavaksi. Ihan kotimme lähellä on yksi niitty, josta noukin kimpun aamulenkillä. Koska me olimme lähdössä Hankoon, annoin kukat äidilleni.
Farmors cafe
Perjantaina pidin vapaapäivän. Lähdimme mieheni kanssa aamupäivällä hieman extempore (ja minulle osin yllätyksenä) Hankoon. En ole koskaan käynyt kaupungissa, joten olin matkasta varsin innostunut. Pysähdyimme lounaalle Farmors cafeeseen ja jatkoimme siitä matkaa Hankoon. Farmors cafen kala-annos oli erinomainen. Jälkkäriksi nautimme kahvit ja kakunpalat.
Hanko illalla
Saavuimme Hankoon perjantaina iltapäivällä. Majoituimme Regatta-hotellissa, kävimme spassa ja illastimme Makasiinin yläkerrassa. Illallisen jälkeen kävelimme satamassa ja rannassa.
Pyöreä ikkuna
Hotellihuoneemme sijaitsi tornissa, josta oli kivat näkymät kaupunkiin. Perjantaina oli pilvistä, mutta lauantaiaamuna herätessämme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Vesitorni
Hangon vesitorni oli hieno! Ylhäältä tornista oli huikeat näkymät koko kaupungin ylle.
Näkymät Hankoon
Näimme vesitornista oikeastaan koko Hangon. Hangon kirkkoon emme päässeet sisälle, sillä siellä oli meneillään konfirmaatio. Sain kirkon kuitenkin kuvaan…
Merimaisema
Nappasin myös merimaisemakuvan vesitornista. Kahdeltatoista veneitä tai purjelautailijoita ei vielä näkynyt, mutta kun kävelimme Neljän tuulen tuvalle kahville, merellä oli paikoin jopa ruuhkaa.Tässä kuvassa näyttää siltä, kuin pilvet olisivat kiinni vedenpinnassa.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

En ole koskaan…-haasteen matkailuversio

Olen aina ollut matkailuihminen. Pidän menemisistä, tulemisista ja uusista kohteista. Viihdyn kotona ja maailmalla, ja minusta yksi kohokohta matkailussa on reissun suunnittelu. Haaveilu, unelmointi, loman ajattelu.

Liki 47 vuoteen on mahtunut monenlaista matkaa maille ja mannuille, kotikulmille ja ulkomaille. On kuitenkin paljon sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt, nähnyt tai kokenut matkoillani. Kokosin ne tähän blogihaastepostaukseen.

Purjeveneitä poukamassa

Merimaisema

En ole koskaan…

…ollut vesi-ihminen. Vaikka rakastan Välimeren rantakohteita, vesi ei ole elementtini. Merelle katseleminen, aaltojen loiske ja lapsen uimisriemun seuraaminen riittävät. Vain ani harvoin uin meressä (tai altaissa) itse.

…ajatellut, että valittu matkakohde olisi mennyt täysin pieleen. Vaikka huteja on vuosien varrella nähty ja koettu, kokonaan epäonnistunut reissu ei ole koskaan ollut.

…ollut Thaimaassa, Kiinassa, Japanissa, Intiassa, Venäjällä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Etelä-Amerikassa.

…edes haaveillut matkustavani äsken mainittuihin maailmankolkkiin. Jokin niissä ei vain vedä minua puoleensa.

Palman ranta ja aurinkovarjot

…majoittautunut hostellissa. Kun lähden ja lähdemme matkalle (usein kyseessä on lomamatka), majoituksen on oltava riittävän tasokas, siisti, hyväkuntoinen ja lähellä palveluja.

…pitänyt lentokoneessa istumisesta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän siitä tykkään. En suoranaisesti pelkää lentämistä, mutta jokin pieni pelonpoikanen sisälläni kytee joka lennolla. Turbulenssissa rutistan rystyset valkoisina penkkiä ja kanssamatkustajia.

…tehnyt liikunta- tai hyvinvointireissua, vaikka joskus minulla oli melkoinen palo tällaiseen.

…matkustanut yksin lomamatkalle. Olemme viettäneet lomat joko ystävien, puolison tai perheen kanssa. En oikeastaan edes osaisi lomailla itsekseni – ainakaan viikkoa.

Lukkosillalta kuvattu kaupunki

Luminen vuori

Valdemossan kylässä

…ostanut rantakohteiden rantamyyjiltä hedelmiä.

…ostanut rantakohteiden rantamyyjiltä kelloja, hattuja, huiveja, pyyhkeitä tai hierontaa.

…tullut ryöstetyksi tai huijatuksi.

…ollut yli kahta viikkoa reissussa putkeen. Tämän vuoden onnistuneen Kroatian-loman jälkeen päätin, että seuraavaksi pitäisi olla matkassa ainakin kymmenen vuorokautta.

…pitänyt serpentiiniteillä ajelemisesta – pelkään hulluna!

…eksynyt kohteessa, mikä on kummallista, sillä suuntavaistoni on onneton. Olematon. Näkömuistini ja puolisoni suuntavaisto usein pelastavat eksymisiltä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat