Kaksitoistavuotias halusi järjestää pikkujoulut koulukavereilleen meillä kotona. Sen lisäksi, että hankimme kaikenlaista pientä tilpehööriä, hän toivoi voivansa leipoa joulumuffinsseja. Koska en itse niinkään ole jouluihmisiä tai joululeivonnaisasiantuntija, googletimme erilaisia ohjeita ja sitten yhdistelimme ohjeita ja tuunasimme niitä hieman – jouluisiksi.
Näin teet maailman helpoimmat joulumuffinssit:
12 muffinssiin tarvitset:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia
2 dl luonnonjogurttia tai piimää
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl piparkakkumaustetta
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
Vaahtokarkkeja ja kaikenlaista itselle mieleistä jouluista koristetta (suklaata, kermavaahtoa, mitä tahansa!)
Tee näin:
Sekoita munat ja sokeri. Lisää margariini, jogurtti sekä kuivat aineet ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Älä vatkaa.
Jaa taikina muffinssiformuihin tai muffinssipellille.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Älä pitkitä paistoaikaa, etteivät muffinssit kuivu.
Lumiukkokoristelu:
Kasaa jäähtyneen muffinssin päälle vaahtokarkkeja grillitikkuun, josta tuunaat lumiukon asettelemalla sille silmät ja porkkananenän. Ne voi myös piirtää leivontaväreillä tai koota erilsisista karkeista. Vain mielikuvitus on rajana! Asettele muutamia piparinpalasia viereen. Ripsuttele lopuksi muffinssin päälle tomusokeria lumeksi.
Seitsemän päivää, viiden päivän työviikko, 52 tuntia unta, neljä tuntia äänikirjaa, 85 000 askelta, kolme kotitreeniä, 14 kuppia kahvia ja yksi kirjoitus-meikkipöydän kokoaminen. Tässä kiteytettynä mennyt viikko oivasti tiiviissä paketissa. Kokosin joulukuisen viikon parhaat tällä kertaa numeroina.
Kulunut viikko oli selkeästi kiireinen – joulun lähestyminen tietää ruuhkaa kolmella rintamalla, työssä, opiskeluissa ja kotona. Arkipäivien kahdeksan työtuntia ovat kuluneet kuin siivillä kolmen opintojakson tehtävätarkastuksen ja arviointien parissa. Viikkoon on mahtunut yksi lähiopetuspäivä kampuksella, yksi tentin valvonta ja tarkastus, opiskelijoiden arviointien kliksuttelua kahteen eri tietojärjestelmään sekä kuuden korvaavan tehtävän lukeminen ja hyväksyminen.
Opetus- ja arviointityön lisäksi olen kirjoittanut yhtä hankeraporttia, laatinut kaksi julistemateriaalia graafikolle ja ideoinut kahta uutta hanketta. Niin, ja viettänyt yhden kehittämispäivän tiimimme kanssa Kavalton tilalla Harvaluodossa. Kuva peilin edestä on sieltä.
Sähköpostia ei sovi unohtaa: tälläkin viikolla vastaanotin kaikkiaan 41 sellaista sähköpostia, joihin pitää vastata viestintäsäännön mukaisesti kolmessa arkipäivässä. Näiden lisäksi postilaatikkoon kilahti toistakymmentä postia, jotka eivät vaatineet välittömiä toimia, ja kourallinen posteja, jotka olisivat kuuluneet roskaposti-kansioon.
Opiskelurintamalla olen laittanut pillit pussiin. Se tarkoittaa sitä, että olen tarkastanut opintopistemääräni – niitä on nyt kaikkiaan 230/240 – suunnittelut kymmenen viimeisen opintopisteen kirjausta (ne on siis jo tehty, mutten ole niitä vielä hyväksyttänyt) ja alkuvuoden valmistumiseni sekä katsellut haikeana opiskeluryhmämme juttuja WhatsAppissa.
Kohta tämä kaikki ihanuus on ohi… Ja se on muistunut mieleeni ainakin sata kertaa viimeisen viikon aikana.
Kotona on ollut melko rauhallista, vaikka jokaisella on paljon puuhaa. Joulumatkaan on enää neljä päivää, ja sitä ennen maailma on saatava valmiiksi. Tai ainakin melkein. Mies on tehnyt kymmentuntisia työpäiviä työhuoneessaan, minä tein kolme päivää etätöitä ja kaksi kampustöitä.
Työpäivien jälkeen kolmena päivänä oli kaksitoistavuotiaan harrastekuskaus, ja itse olen lähtenyt joka päivä ainakin tunnin lenkille, kolmena päivänä tein kotitreenin. Koska työviikko oli kiireinen, äänikirjalle jäi vain nelisen tuntia aikaa. Onneksi pian alkaa loma. Se tietää aikaa lukemiselle ja kuuntelulle.
Olen polttanut joka päivä yhden pitkän kynttilän, mikä tekee pitkien kynttilöiden osalta summaksi seitsemän. Tuikkuja on mennyt ainakin tuplasti. Ostimme Tigerista 50 sentin kappalehintaan kahdeksan värikästä pitkää kynttilää, ja ne yllättivät minut! Palamisaika on selkeästi pidempi ja liekki kauniimpi kuin vastaavilla kalliimmilla kynttilöillä. Jatkoon siis.
Perjantaina kaksitoistavuotiaalla oli kotipikkujoulut, johon me leivoimme 12 joulumuffinssia ja 20 nakkipiiloa, kaiken muun ostimme kaupasta. Tyttöjä oli kuusi. He uivat, saunoivat ja herkuttelivat. Lisäksi he pelasivat lapsen itse laatimaa 15 kysymyksen Kahootia ja etsivät ympäri kotiamme piilotettuja pikkujoulupussukoita.
Lapselle koottiin uusi kirjoitus-meikkipöytä. Urakan päätyttyä istahdin peilin äärelle tyytyväisenä.
Kolme tuntia meni nopeasti, etenkin kun itse osallistuin lapsen kirjoituspöydän kokoamiseen yhdessä keskimmäisen poikamme kanssa. Liki 30 erilaista osaa, kuusi pussia kaikenlaisia ruuveja ja palikoita, yhdet ohjeet ja nekin hieman heppoiset. Nopeasti pöydän kokoaminen ei missään nimessä käynyt.
Lauantaina oli koulupäivä, ja vanhemmat pääsivät koululle askartelemaan. Ensin purnasin mielessäni, miksi lauantaina pitää mennä koululle ja vieläpä kahdeksaksi, mutta siellä ollessani viihdyin ihan hyvin.
Sunnuntaina vietimme neljä tuntia kaupungilla jouluostoilla, ja se riitti! Hankimme lahjat lapsille ja lähimmille. Moni muu oli tekemässä samaa samaan aikaan, ja monessa paikassa sai jonottaa melko pitkään kassalle ja paketointipalveluun päästäkseen.
Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viikko! Ensi viikolla alkaa pitkä loma.
