Viikon parhaat pieninä havaintoina

Olipa kerran viikko, joka livahti ohi ihan yhtäkkiä. Arki rullaa, rutiinit kannattelevat ja aina voi oppia uutta. Siinä viikon tärkeimmät pähkinänkuoressa. Kokosin tämän viikon Viikon parhaat -postauksen pieninä havaintoina.

Syksyinen jokiranta

Syksyllä tuulee melkein aina. Ainakin merenrantakaupungissa. Vaikka kuinka suihkuttaisi hiuksiinsa lakkaa ja sitoisi liian pitkää sivuosuutta pinnillä, tukka menee kuitenkin sekaisin ulkona harppoessa.

Sateenvarjo on syysmyrkyssä enemmän etenemistä häiritsevä tekijä kuin sitä helpottava. Yhden sateenvarjon sain solmuun menneellä viikolla, ja olenkin sen jälkeen lenkkeillyt vettä pitävä takki ylläni, huppu päässä ja kunnollisten ulkohousut jalassani.

Arki on parasta. Kun kaikilla on jotain omaa, huomaan, että elämä tuntuu erityisen elettävältä. Kun ei ole koko ajan toistemme kanssa saman pöydän ääressä. Sen sijaan saman pöydän ääressäkin on mukavaa, kun sitä saa tehdä oman hommansa päätteeksi, iltaisin ja viikonloppuisin. Hetkittäin.

Rutiinitkin ovat parasta. Mutta. Niitä ei saa viedä äärimmilleen, eikä niiden kanssa pidä olla ehdoton – sitten homma toimii! Omia tärkeitä rutiinejani tällä viikolla olivat rauhalliset aamukahvit, liikuntahetket, äänikirjalle pyhitetty aika, ystäväpuhelut ja tietenkin työjutut.

Olen ollut onnellinen toimittajan työstä. Olen saanut kirjoittaa sekä mielekkäitä että yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja. Koen oppineeni ja – mikä tärkeintä – kehittyneeni tässä hommassa. Hymy on ollut herkässä.

Jokirannassa ja metsäpoluilla lenkkeillessäni olen huomannut, että ruska ei vielä kunnolla näy puissa. Olen odottanut sitä. Yöpakkaset alkavat kuulemma ensi viikolla, ehkä sitten?

Viikonloppukimppu olohuoneen pöydällä

Olin harmissani, kun loppuviikon siivouskertamme peruttiin. Olimme raivanneet kodin siivouskuntoon, ja sitten siivooja ei päässytkään paikalle. Hetken suorastaan ärsytti, vaikka ymmärsin tilanteen hyvin. Ei auttanut, kun tarttua imuriin perjantai-iltapäivällä.

Onneksi tartuin, sillä siivotussa kodissa on melkoisen kiva olla. Viikonloppukimppu tuntuu silloin aivan erityisen ansaitulta.

Syntymäpäivät ovat aina kivoja. Niin nytkin. Saimme viettää niitä perheenä ja kahden kesken puolison kanssa. Viikonloppuna oli mukavan letkeää, ja viikonloppu palautti mukavasti arkisesta tekemisestä.

Syntymäpäiväviestit, -kortit ja -lahjat ovat nekin ihania – yllättäviäkin. Sain mieluisia lahjoja ja lupaan nauttia niistä jokaisesta!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Kuinka usein…? -blogihaaste

Kuinka usein…? -haaste

Näin Kolmistaan-blogissa taannoin kivan idean blogihaasteesta ja päätin toteuttaa sen omassa blogissani. Haasteessa vastasin seuraajien “Kuinka usein…?” -kysymyksiin. Kaikki tämän haastepostauksen aiheet ovat Instagramin kyselystä napattuja.

Minna istuu tuolilla

Kuinka usein…

…tapaat ystäviäsi? Haluaisin tavata ystäviäni säännöllisesti viikoittain, ja usein näin onkin. Keskimäärin treffaan eri ystäviä kerran tai kaksi viikossa. Joskus on aikoja, jolloin vain viestittelemme, mutta viime aikoina olen ollut onnekas, sillä olemme löytäneet yhteistä aikaa lenkkien, lounaiden ja kahvittelun – jopa kyläilyn – merkeissä!

…myöhästyt? Olen ihminen, joka ei myöhästy koskaan. Jotain erikoiskummallista pitää tapahtua, jos minä olen myöhässä. Jos myöhästymisen uhkakin on olemassa, ilmoitan siitä. Ja kyseessä on usein minuutin tai kahden myöhästyminen.

…liikutut kyyneliin? Usein! Olen itkijänainen, jota liikuttavat ilot, surut, onnistumiset, lapsen nauru ja ihan kaikki.

…suutut? Kiihdyn nollasta sataan nopeasti, lauhdun yhtä nopeasti. Suutahdan (eli ärähdän tai puuskahdan tai valitan ääneen) noin kerran viikossa jostain jonninjoutavasta, mutta kunnon suuttuminen on harvinaisempaa. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa voisi olla hyvä arvio.

…syöt herkkuja? Kerran viikossa. Olen ollut aina ihminen, joka hyötyy karkki- tai herkkupäivästä. Poikkeus vahvistaa toki säännön, jos esimerkiksi työporukalla on kahvin kanssa joskus pullaa tai jotain muuta makeaa.

…tunnet huonoa omaatuntoa? Ennen paljon enemmän kuin nykyään. Olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Keski-ikä on tästäkin syystä ihan ihmisen kulta-aikaa. Nykyään omatunto kolkuttelee ehkä kerran kuussa, ja usein se liittyy siivoamiseen, lapsen kanssa olemiseen tai esimerkiksi jonkin asian unohtamiseen. Ei mitään kovin vakavaa siis…

Minnan muotokuva

…urheilet tai harrastat liikuntaa? Viidestä kuuteen kertaa viikossa. Pyrin lenkkeilemään (eli kävelemään kovalla sykkeellä) päivittäin ja tekemään kotitreenin kolmesti viikossa. Yhtenä päivänä pidän päivän, jolloin en harrasta liikuntaa vaan palaudun. Silloinkin kevyt hyötyliikunta on selkäni kannalta lähes pakollista. Kirjoitinkin aiemmin liikuntatottumuksistani.

…käyt kampaajalla tai kosmetologilla? Kampaajalla kerran kuussa, kosmetologilla noin kerran kuudessa  tai kerran kahdeksassa viikossa. Ruusufinnin kukoistaessa jouduin käymään joka toinen viikko kosmetologilla.

…käyt ulkona kahvilla tai syömässä? Rakastan kahvittelua! Käyn keskimäärin kolmesti viikossa kahvilla kahvilassa. Ravintolaruokailuja kertyy tällä hetkellä viitenä päivänä viikossa (opiskelija-ale lounaasta), mutta illallisreissuja teemme puolison kanssa ehkä kerran kuussa.

…kastelet huonekasveja? Mahtava kysymys. En ole tunnettu viherpeukalona, mutta toistaiseksi viherkasvini ovat hengissä. Kesällä kastelin niitä kerran viikossa, nyt enää kerran kymmenessä päivässä tai kerran kahdessa viikossa.

…näet vanhempasi? Äitiäni tapaan viikoittain, isääni harvemmin. Valitettavasti.

Minna istuu kahvilan terassilla

…käyt somessa yhden päivän aikana? Erinomainen kysymys. Ruutuaikani on viimeisen kuukauden aikana ollut keskimäärin 5 tuntia vuorokaudessa, josta somelle keskimäärin kaksi. Selaan somea (LinkedIn, Ig ja FB) usein aamukahvilla hetken tietokoneelta, sitten lounastauolla hetken ja työpäivän päätyttyä hetken. Iltaisella selaan lähinnä Instagramia. Laskisin, että (jos Messenger-viesteihin vastaamista ei lasketa) käyn somessa puhelimella ja koneella yhteensä viidesti päivässä.

…vietät parisuhdeaikaa? Viikoittain. Lasken tähän yhteiset illat, ruokahetken ja kahden kesken kaupassa tai kahvilla käymiset. Isommin vietämme ehkä kerran kuussa ”kunnollista” parisuhdeaikaa. Silloin kaksitoistavuotias on yleensä mummolassa yökylässä.

…olet pettynyt? Harvemmin. Toisinaan pikkupettymyksiä voi tulla vastaan viikoittain, mutta kaiken kaikkiaan olen viime aikoina ollut sangen harvoin pettynyt mihinkään.

…ajat autoa? Viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Lähinnä ajan, jos on pakko, ja usein on. Kävelisin kaikkialle, jos aika vaan riittäisi ja lasta jaksaisi kuljettaa harrastuksiin reppuselässä.

…röhnötät sohvalla verskoissa? Mahtava kysymys! Päivittäin. Olen kotivaateihminen henkeen ja vereen. Pukeudun siististi työhön ja muihin menoihin, mutta kotona olen kuin rytökärppä. Lempikotihousuni ovat rikki polvesta ja rispaantuneet lahkeesta. Pois en niitä heitä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä