Toimittajaharjoitteluni on ohi. Olin kaikkiaan kolme kuukautta eli 12 viikkoa Helsingin Sanomien Turun toimituksessa. En narraa yhtään, kun sanon, että nautin jokaisesta hetkestä ja opin paljon. Arki-iltaisin minut valtasi kutkuttava tunne siitä, että seuraavana päivänä olisi taas työpäivä toimittajana. Maltoin tuskin odottaa uusia aamuja, uusia aiheita ja kaikenlaisia kohtaamisia.

Työpäivät sujuivat jouhevasti, ja aika meni nopeasti. Toimittajakaarti oli osaavaa, huumorintajuista ja mukavaa väkeä – minulla on heistä jokaista ikävä. Niin ikävä, että sydänalasta kourii. Oikeasti. Onneksi minun ei tarvinnut jättää hyvästejä, vaan sain ns. ttt-työsopimuksen Helsingin Sanomille. Siitä olen iloinen, otettu ja ylpeä. Seuraavaksi sumplin elämääni eteenpäin opettajantyön, syksyn opintovapaan ja toimittajantyön siivittämänä.

Sain palautetta, ja tiedän, että kehityin matkan varrella. Paras ja tärkein palautteeni oli se, että sekä kollegani että tuottajani (ja samalla pääohjaajani) totesivat, että asenteeni on upea. Sain kuulla myös muistutuksen siitä, että tätä palautetta pitäisi arvostaa enemmän kuin esimerkiksi palautetta kirjoittamisen taidosta, nopeudesta tai muusta vastaavasta taidosta.

Kollegiaalisuus sekä asenne työtä, tekemistä ja muita kohtaan kantavat. Nielin kyyneleitäni. Olen saanut tätä palautetta oikeastaan aina ja joka työpaikassa, jossa olen toiminut. Nyt minun pitääkin alkaa totutella siihen, että se taitaa olla ihan totta. Ja siten osa minua ja positiivista maailmankatsomustani. Toinen mieltäni myllertänyt palaute oli lausahdus siitä, että oikeastaan en ollut harjoittelija,  olin ihan valmis. Sekin tuntui hyvältä. Olin onnistunut.

Mitä sitten opin journalistiharjoittelussa? Jos ynnään kaikki oppimani asiat yhteen, voisin todeta oppineeni paljon.

Erittelin kuitenkin mielestäni tärkeimpiä oppeja:

1. Jokainen uusi juttu on mahdollisuus. Vaikka aihe ei olisi omaa genreä tai sellainen, joka innostaisi ensikuulemalta, siitä voi tulla mahtava juttu. Ja usein tuleekin.

2. Kollegat ovat taitureita. Opin tunnistamaan kunkin toimittajan vahvuudet ja arvostamaan heidän osaamistaan. Yhteisöllisyys kannattelee, teemme aina saman viivan alle.

3. Uutistuotanto. Tässä pitää edelleen kehittyä, mutta opin sen pääpiirteet ja sain tehdä monenlaista. Jouduin hyppäämään pois omalta mukavuusalueeltani, ja siinä oppii eniten.

4. Työotsikot. Ensin mietin, että mitähän ihmettä. Mutta sitten totuin ajatukseen siitä, että omiin juttuihin pitää laatia ”myyvä” työotsikko jo aihepohdinnan aikana. Mielestäni kehityin näissä, mutta mikään mestari en vieläkään ole…

5. Toimituksen rytmi, tekemisen meininki, toimittamisen salat ja niin edelleen. Melko nopeasti opin, miten pitää toimia, mitkä ovat toimittajan tehtävät ja mitä tekee esimerkiksi tuottaja. Nautin siitä, että tulin johdetuksi. Silloin on helppo toimia itsenäisenä ammattilaisena.

6. Journalistista etiikkaa. Tämä on pakko mainita. Journalistinen etiikka on jokapäiväistä, se on valintoja, päätöksiä, tekemistä ja tarkastamista. Oikaisemista. Omien juttujensa takana seisomista.

Tämä oli paras kevät pitkään pitkään aikaan. Minun on vaikea päästää irti, ja minulla on palo tehdä lisää.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Jenna Westerlund