Mitkä kaksi asiaa sopivat ylihyvin yhteen?

Nauroimme taannoin makeasti ystäväni kanssa kahta en vaihtaisi -valinnoillemme ja samalla pohdimme yhdistelmiä, joista emme luopuisi. Minä päätin kirjoittaa aiheesta blogiin. Tarkoituksena oli siis mainita kaksi asiaa, jotka sopivat tiiviisti yhteen sekä maistuvat, tuntuvat tai näyttävät yhdessä hyvältä – että näitä kahta ei mikään voisi erottaa.

Kahdet kädet pitävät kahvimukeja

Sinfoniaa makuaisteille

Riisi ja salaatinkastike. Kuinka voikaan olla niin hyvää keitetty riisi ja sen päälle tursutettu salaatinkastike (mieluusti ihan perinteistä vaaleaa, mutta tähän käy kyllä melkein mikä tahansa versio ei-öljyisestä salaatinkastikkeesta). Makunautinto vailla vertaa.

Kaupan piparkakku ja voi tai margariini. Tähän yhdistelmään minut opetti joskus jo edesmennyt pappani. Kiitos siitä hänelle, sillä yhä edelleen nautiskelen (kaupan, en juuri pidä omatekoisista juurikaan, mutta nekin menee joskus margariinilisällä…) piparkakut margariinilisällä. Parasta.

Piparkakkutaikina pöydällä

Kahvi ja suklaa. Tästä tavastani olen onneksi päässyt irti, enkä siis aina kahvikupin ääressä tarvitse, saati kaipaa, suklaata. En syö koskaan suklaata karkkina enkä ”muuten vain”, kahviakin juon ihan pelkästään kahvina hyvin harvoin.

Ruisleipä ja maksamakkara. Pitääkö edes selittää? Ruisleipä paahtimeen, päälle margariinia ja ohuita siivuja maksamakkaraa. Juuston siivu kruunaa kokonaisuuden. Kokeile vaikka!

Muita yhteen sopivia juttuja

Lenkki ja äänikirja. Yksinäiset lenkit ovat nykyään mukavia, kun voi kuunnella samalla äänikirjaa. Lyömätön parivaljakko siis!

Äänikirja ja siivous. Tai siivous ja äänikirja, sillä siivous ei oikein luonnistu ilman, että ajatuksen saa muualle kuin siivoamiseen ja sen tylsyyteen. Kirjan kanssa jaksaa erinomaisen kivasti.

Hame ja villasukat päällä

Legginsit ja villasukat. Kotiasu vailla vertaa. Helppo olla, istua, liikkua ja touhuta. Pidän villasukkia melkein ympäri vuoden, ainakin syyskuusta toukokuuhun.Tykkään pitää villasukkia myös hameiden kanssa…

Tummansininen ja vaaleanpunainen. Vaikka olen melko mustavalkoinen ihminen, nautin monista väreistä ja pidän niitä. Tummansininen – monissa en sävyissä – on yksi lemppareistani, ja kun en yhdistää aivan tietynlaiseen vaaleanpunaiseen, syntyy mieletön yhdistelmä.

Lauantai ja viikonloppukimppu. Korona-aika toi tullessaan uuden viikkorutiinin: viikonloppukimpun. Viikonlopun kohokohta on, kun aamukahvit on juotu, keittiö siivottu ja kaikki ns. pakolliset puuhastelut tehty ja lähden lenkkeillen hakemaan kukkia lempikukkakaupastani. Olen ollut hukassa (tai ainakin ihmeissäni) niinä muutamina kertoina, kun en ole päässyt rutiinini pariin.

Viikonloppukimppu kädessä

Vaaka ja kalat. Minä ja mieheni. 26 vuotta kimpassa, yli 22 vuotta avioliitossa. Vaaka on horoskooppimerkkien taiteellinen diplomaatti, kunnianhimoinen ja kärsimätön tasapainottelija. Kalat taas on kärsivällinen, herkkä ja konflikteja välttelevä taloustaitava. Molemmat ovat ”kaikkien kavereita”, ystävällisiä, jalat maassa -tyyppejä.

Yhteiselo on pääsääntöisesti helppoa ja mukavaa.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Viikon parhaat hetket ja oivallukset

Uskomatonta, että pian on joulu. Vielä uskomattomampaa on, että pian me – jos kaikki menee kivasti eikä kukaan sairastu ja niin edelleen – pääsemme joulumatkalle Islantiin! Sitä ennen kuitenkin viimeisen kokonaisen arkiviikon kuulumiset, hetket ja oivallukset yhteen pakettiin koottuna.

Aurajokiranta talvimaisemassa

Joillekin se on torstai, joka on toivoa täynnä, minulle se on maanantai. Viimeistelin hankkeen loppuraporttia, kokosin materiaaleja ja viimeistelin omalta osaltani mediatiedotetta aiheen tiimoilta. Kävin päivällä lounas-/luovuuslenkillä, mikä on ehkä tärkein oivallukseni jo kokonaisen kolmen vuoden ajan. Korona toi jotain hyvääkin mukanaan.

Tiistaina jatkoin siitä, mihin maanantaina jäin. Lisäksi perehdyin keskiviikon kuukauden viimeisen opetussession valmisteluihin ja preppasin pyynnöstä yksitoistavuotiasta viikon kokeisiin. Niin, ja mikä kiehtovinta, sain osallistua työpaikkani uuden strategiavideon kuvauksiin. Ihan muina näyttelijöinä. Täytyy sanoa, että osaavan jengin kanssa tämäkin oli oikeasti kivaa!

Keskiviikkona oli opetusta, hankejuttuja ja opintoihin liittyvän Radio Tutkan Jouluspesiaali-lähetys, johon osallistuimme radio-opintojakson ”juontajaparini” kanssa. Turku Tålk goes joulu -lähetys sujui mukavasti (jopa rennosti), ja tunsin olevani oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten ympäröimänä. Keskiviikon oivallus siitä, että kaikki lähtee ihmisistä, on vanha mutta aina yhtä toimiva.

Torstaina makustelin opintojaksosta saamaani palautetta ja olin tyytyväinen, jopa hieman ylpeä – kaikki on hyvin, olen (edelleen ja jälleen) oikeassa paikassa. Se on kiva tunne.

Perjantaina oli vuoden viimeinen työtiimin kehittämispäivä.  Kävimme läpi ajankohtaisia asioita ja päivän pääteeksi tutustuimme hieman paremmin toisiimme mm. toimijatyyppi-kartoituksella ja 16 persoonallisuutta -testeillä. Ihan virkistävää!

Lauantaina piti siivota, mutta en sitten jaksanutkaan. Reippailin kukkakaupalle ja siitä miehen kanssa yksitoistavuotiaan aitajuoksukisoihin. Kisat menivät yli odotusten: oma ennätys 60 metrin aidoissa, kokonaissijoitus hopea. Tyttö oli yhtä hymyä. Niin me vanhemmatkin.

JOuluinen viikonloppukimppu

Sunnuntaina hieman siivoilin. Keittiötä. Ja eteistä. Kävimme hankkimassa ulkovaatteita Islannin matkaamme ajatellen. Hymyilytti, kun pohdin, että enää neljä yötä lähtöön.

Muita viikon kohokohtia ja oivalluksia:

Kotitreenit pitivät mielen virkeänä, ja kuuma glögi sai aikaan jouluisen tunnelman. Etenkin, kun pakkaset paukkuivat miinus kymmenessä.

Lumi valaisee tienoon ja mielen. Pakkanen tekee oikean talven tunnun. Tykkään!

Aamukahvilla (ja kahvimerkillä) on väliä. Pauligin kaupunkikahvien minulle liian tumma ja kitkerä Singapore ei aja aamukahviasiaa. Unohdin kaupasta kahdesti kahvin. Jouduin siis kahtena aamuna irvistelmään aamutuimaan.

Joulukuusi on kiva juttu. Hankimme pienen kuusen lähikaupan pihasta ja asetimme sen perinteiseen paikkaan. Yksitoistavuotias toimi koristelumestarina.

Maailma ei tule valmiiksi tälläkään viikolla. Vaikka opettajan pitkä vapaajakso alkaa jo ensi viikolla, on pakko pysähtyä, rauhoittua ja selvitä askel kerrallaan. Näin selviää myös kiireentunnusta.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään