Rintasyöpä ja Roosa nauha koskettavat myös minua
Lokakuun väri on vaaleanpunainen. Luulen, että suurin osa suomalaisista ajattelee näin. Ja tietää asian olevan niin. Kannamme rinnassamme satiininauhaa, jonka on suunnitellut kaikkien – ainakin jollakin tavalla – tuntema suomalainen julkisuudenhenkilö. Henkilö, jolla on edes jonkinlainen yhteys tai kosketus syöpään. Roosa nauha kertoo, että meitä kiinnostaa, olemme mukana, annamme tukemme. Ja teemme sen yhteisönä.
Rintasyöpä ja Roosa nauha -kampanja siis koskettavat meitä kaikkia. Jokaista jollakin tavalla. Yhteyttä voi joutua joskus ”hakemalla hakea”, mutta uskallan väittää, että kosketuspinta on löydettävissä. Tämän vuoden kampanjan ytimekkäänä sanomana onkin, että syöpä on yhteinen asiamme.
Tavoitteena on tehdä suomalaisista maailman välittävin kansa ja nostaa esille syöpäalttiuden periytyvyyttä.
Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys tukee ensi kertaa rintasyöpätutkimuksen lisäksi myös muiden syöpien tutkimusta. Minä linkitän kuitenkin pinkin kuukauden edelleen puhtaasti rintasyöpään, enkä taida tottua ”kaikkea kaikille” -ajatukseen ainakaan kovin nopeasti.
Itselleni rintasyöpä ei onneksi ole omakohtainen kokemus, se ei ole läheisen kokemus eikä sukurasite. Se on osa työtäni. Tein väitöskirjani rintasyövän sairastaneiden elämäntyytyväisyydestä ja siihen vaikuttavista sosiaalisista ja terveydellisistä tekijöistä. Se on yksi vahva kiinnostuksenkohteeni erityisesti psykososiaalisista lähtökohdista käsin.
Minua kiehtoo, miten vakavista tilanteista ihmiset selviytyvät, mikä merkitys sosiaalisella tuella, kuntoutuksella ja elämänhallinnalla onkaan selviytymiseen ja elämän jatkumiseen sairaudesta huolimatta.
Lisäksi pidän kiehtovana syöpään sairastumisen, syövän hoidon ja sairaudesta selviytymisen kansanterveydellistä näkökulmaa – mitä meidän tulisi tehdä ja millaisia palveluja tarjota syöpään sairastuvuuden ja syövästä selviytyneiden määrän kasvaessa? Vuosittain noin 5000 naista sairastuu rintasyöpään. Sanotaan (ja tiedetään), että rintasyöpädiagnoosi koskettaa joka kahdeksatta naista hänen elämänsä aikana. Tämä edellyttää meiltä toimia.
Juha Tapio toteaa nauhassa olevan sormenjäljen muistuttavan siitä, että jokainen meistä jättää toiseen ihmiseen jäljen. Mietin tätä pitkään suhteessa kampanjaan, kunnes ymmärsin: vakava sairaus pysäyttää ja jättää jälkensä – myös geneettisen! – ja sairastuneen tilanne vaikuttaa moneen ja moniin. Syöpä ei koskaan kosketa ainoastaan sairastunutta, vaan se liikuttaa usein suurta joukkoa läheisiä, ystäviä, työtovereita, jopa tuntemattomia. Ostamalla Roosa nauhan voit jättää oman jälkesi sairastuneiden hoitopolulle.
Kannan omaa kampanjanauhaani kunnialla, vaikka tämän vuoden nauha ei visuaalisesti minua miellytäkään.
Ymmärrän tarinan nauhan takana, suunnittelijan ja taustaorganisaation näkemyksen, mutta olisin toivonut jotain enemmän. Nauha rinnassa kuitenkin kertoo tuestani ja kiinnostuksestani – minä välitän.
Kannan omaa nauhaani kaikille rintasyöpään sairastuneille naisille. Haluan osoittaa tukeni erityisesti tutkijana mutta myös suomalaisena naisena. Ostamalla nauhan voin esittää samalla äänettömän toiveen siitä, että hoitomuotomme kehittyisivät edelleen ja tulevaisuudessa jokainen rintasyöpätapaus olisi parannettavissa.
Kenelle sinä kannat nauhaa?
Minna
P.S. Tilasin vaaleanpunaista kuukautta silmällä pitäen myös rinta-rintamerkit Tunne rintasi -yhdistykseltä. Tein niistä kortteja ja annoin elämäni tärkeimmille naishenkilöille.
