Ihmeellistä, miten aika lomalla kiitää. Se kiitää etenkin, kun ja jos on tekemistä. Ja erityisesti silloin se kiitää, kun on mielekästä tekemistä. Vaikka säät eivät juuri ole Suomessa suosineet, kaikenlainen mukava puuhastelu on pelastanut lomapäivät. Ja onneksi lomaa on vielä pari kuukautta jäljellä. Että en valita. Neljänteen kesälomaviikkoon mahtui sadekelipuuhaa, kolmetoistavuotiaan kanssa touhuilua, yleisurheilua ja toimitsijan hommia, omaa treeniä, lenkkejä, kodin siivoilua ja saarimökkipiipahdus.
Neljännen kesälomaviikon parhaat kuvina
Alkuviikko oli sateinen ja harmaa. Kolmetoistavuotias oli ladannut puhelimeensa Crowdsorsa-sovelluksen ja aloitti vieraslajien torjumisen pieniä palkkioita vastaan. Ensimmäisen kerran hän kävi ”saalistamassa” espanjan siruetanoita litran itsekseen, toisella reissulla lähdin mukaan kaveriksi. Saimme tunnissa kokoon litran etanoita. Samalla vietimme yhteistä aikaa ulkosalla ja saimme hieman liikuntaakin aamupäivään. Tiistaina kolmetoistavuotiaalla oli SeuraCup-kisat Naantalissa. Hän kisasi sadan metrin pikajuoksussa ja 4 x 100 metrin viestissä Tytöt 15 -sarjassa. Minula oli toimitsijavuoro seiväspisteellä. Onneksi olin kirjurin roolissa, pääsin katoksen alle. Koko tiistai-iltapäivän satoi, ja iltaa kohti sade vain yltyi. Ei mikään kivoin keli urheilijoille. Jos kellekään. Mutta. Kolmetoistavuotias teki ennätyksensä yksilösuorituksessa ja lisäksi heidän joukkueensa voitti viestissä kultaa. Siitä otettua kuvaa en saanut julkaista. Yhtäkkiä kaiken sateen ja koleuden jälkeen paistoi aurinko. Se paistoi tasan päivän, mutta nautin joka ikisestä hetkestä: ensin kävelin keskustaan, sitten istuin ystäväni kanssa toista tuntia torikahvilla paisteessa ja iltapäivällä join kahvit omalla terassilla. Luksusta! Perjantaina suuntasimme saarimökille. Keli oli suhmurainen ja viileä, mutta oikeanlaisella varustuksella kaikki oli oikeastaan ihan jees. Oikea varustus tarkoittaa tässä kohtaa tuulitakki-tuulihousut-yhdistelmää. Ja niiden alla minulla oli toki pitkät legginsit, toppi ja ohut neule. Tarkenin. Mökillä on kieltämättä ihan kaunista ja mukavaa. Etenkin silloin, kun tekemistä riittää – ja nyt riitti. Kolmetoistavuotias asetti riippumaton paikoilleen heti, kun pääsimme perille saareen. Siinä illan kuluessa aurinkokin alkoi yhtäkkiä paistaa hetkittäin. Lauantaina teimme retken läheiseen Björkön saareen. Söimme sen pienessä ”saaristolaisravintolassa” pitsat ja ihailimme samalla maisemia.
Kesäkuun vinkiksi kokosin kirjakattauksen. En hakenut siihen tietoisesti tiettyjä kirjoja, vaan listasin oman lomani viisi ensimmäistä kirjaa. Sattumalta ne kaikki ovat mukaansa tempaavia, koukuttavia ja omalla tavallaan kiehtovia. Nappaa tästä siis viisi kirjaa kesälomalukemistoon.
Henna Mäkelin: Rasituskoeaika
Henna Mäkelinin Rasituskoeaika (Bazar 2025) on lämminhenkinen, tarkkanäköinen ja hauska romaani elämästä sellaisena kuin se usein yllättäen eteen osuu. Kirjan päähenkilö Riitta on kulttuuritoimittaja, joka huomaa olevansa raskaana toisen kerran – juuri kun elämä tuntui asettuvan uomiinsa. Riitan mies ei heti sopeudu uuteen tilanteeseen, mikä tuo suhteeseen uudenlaista kitkaa ja kirjan tarinaan osuvaa jännitettä.
Mäkelin käsittelee perhe-elämää, odotusta ja parisuhteen dynamiikkaa kepeästi mutta oivaltavasti. Riitan arki on täynnä tuttuja ja tunnistettavia haasteita, joiden keskellä pilkahtelee huumori. Erityismaininnan ansaitsee mielenkiintoinen hahmogalleria, jossa loistavat muun muassa miehen sisko, alati vaativa ja energinen Nato sekä Riitan ja hänen miehensä Nykerönenä, lapsihahmo, jonka olemassaolo luo tarinaan omanlaistaan syvyyttä ja hellyyttä.
Kirjailijan kieli on elävää ja oikeellista, ja vaikka aiheet sivuavat raskautta, perhesuhteita ja henkistä venymistä, eikä kosketa tällä hetkellä juurikaan omaa elämää, teos kiinnostaa ja koukuttaa. Se on kirjasta samaan aikaan kepeä ja koskettava. Neljä tähteä.
JP Koskinen, Pauli Kuusiranta: Ulvilan murha: kadonneen tekijän jäljillä
Ulvilan murha on yksi Suomen rikoshistorian kuuluisimmista ja kiistanalaisimmista tapauksista. Rikoskirjailija JP Koskisen ja rikostutkija Pauli Kuusirannan teos Ulvilan murha – kadonneen tekijän jäljillä (Docendo 2023) tarttuu tapaukseen journalistisella tarkkuudella ja kirjallisella otteella, joka vie lukijan syvälle murhatutkimuksen epäselvyyksiin, viranomaisten ratkaisuihin ja koko oikeusprosessin häkellyttäväänkin kulkuun.
Rikostutkija Kuusiranta ja rikoskirjailija JP Koskinen rekonstruoivat murhayön tapahtumat tarkasti. Tekijät kertovat mitä poliisi sai selville, tehtiinkö tutkinnassa virheitä ja millaiseen lopputulokseen oikeuslaitos johtopäätöksissään päätyi. Lukija voi vetää omat johtopäätöksensä murhayön tapahtumista. Teos rakentuu vahvalle taustatyölle, mutta sen sävy ei ole kylmästi faktuaalinen – päinvastoin, se on henkilökohtainen, tutkiva ja epäoikeudenmukaisuutta puntaroiva.
Kieli on sujuvaa ja selkeää, ja vaikka aihe on raskas ja paikoitellen synkkä, kirjaa on helppo seurata. Tartuimme tähän äänikirjana yhdessä puolisoni kanssa ja kuuntelimme sitä kolmessa erässä. Molemmat pidimme teoksesta, ja aiomme kuunnella yhdessä ”tämän Ulvila-sarjan” muutkin teokset. Neljä tähteä.
Mirella Mäkilä: Äkkilähtöjä Tampereella
Äkkilähtöjä Tampereella (Otava) on hauska ja elämänmakuinen romaani. Tampereella asuvan Roosan seikkailut porafirman pääkonttorilta ullakkoasumiseen, ihmissuhdevyyhtiin ja äkkilähtöön lomasaarelle tarjoavat kepeän ja viihdyttävän lukukokemuksen.
Tämä hyvänmielen teos käsittelee aikuisuutta, ihmissuhteita sekä itsensä asettamista etusijalle lämpimällä huumorilla ja rennolla otteella. Kirjailija on luonut henkilöhahmoista eläväiset ja kiinnostavat, kokonaistarina on sujuva ja kiinnostava. Kirja on Se on moro -sarjan kolmas osa (varsin hyvä jatko-osaksi!), ja se on saanut Funlandia-palkinnon. Helppoa kuunneltavaa ja luettavaa lomapäiviin. Neljä tähteä.
Juha Vuorinen: Vuorisen matkaputkiradio
Juha Vuorisen viimeisin teos, Vuorisen matkaputkiradio (Bazar) valikoitui Viisikko-kirjakerhomme kesäkuun teokseksi. Tällä kertaa listalta löytyi minun valitsemani kirja, jossa kriteerinä oli mieskirjailija. Olen aina halunnut lukea tai kuunnella Vuorista. Olen myös aina pitänyt hänestä radio- ja äänipersoonana. Siksi valitsin tämän.
Matkaputkiradio on humoristinen kolumnikokoelma, joka kuljettaa lukijan tai kuuntelijan halki Benelux-maiden leirintäalueiden, välillä myös Atlantin taakse, tosin vain etäyhteyden päässä. Teos yhdistelee matkakertomusta, perhe-elämän kommelluksia ja vuorismaista kielellistä kekseliäisyyttä itseironisissa sävyissä.
Kirjan kantavia teemoja ovat matkustus, arki, perhe ja kulttuuri. Teos on virkistävä, viihdyttävä, älykäs ja kielellisesti taidokas – Vuorisella on paitsi sana myös kynä hallussa. Hänen itsensä lukemana toimi erinomaisesti. Neljä tähteä.
Inkku Kärkkäinen: Lupauksia ja lumpeenkukkia
Lupauksia ja lumpeenkukkia (Myllylahti) on lämminhenkinen feelgood-romaani, joka kuvaa elämänmuutosten pyörrettä ja ystävyyden kantavaa voimaa. Tarinan keskiössä on ammattijärjestäjä Minna Mattila, jonka suunniteltu sinkkuarki muuttuu yllättäen perhe-elämäksi Espoon rivitalossa vauvoineen, koiranpentuineen ja keskeneräisine remontteineen.
Kiva ja kepeä teos onnistuu pureutumaan arjen ristiriitoihin – vauvavuoden väsymykseen, uusien roolien etsimiseen ja yhteiselämän kompromisseihin – tavalla, joka on tunnistettava, samaistuttava ja ainakin tuossa elämänvaiheessa elävälle lohdullinen.
Tämä kakkososa ei kuitenkaan onnistu ihan yhtä kivasti kuin ensimmäinen osa, Kierrätystä ja kirsikankukkia. Paikoin kirja oli naiivi ja toisteinen. Silti hyvää kesälomalukemista. Kolme tähteä.
Tähän on tultu.
Minna
Kuvat: Kuvakollaasin kirjojen kansikuvat on kirjojen kustantamoiden sivuilta.
