Pieniä onnenpalasia pelottavassa maailmantilanteessa

Venäjän ja Ukrainan sotatila on paitsi pelottava myös äärimmäisen surullinen. Huomaan, että ahdistus pyrkii hiipimään mieleen ja saa sen nopeasti mustaksi – entä jos tämän onkin lopun alkua?

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tarvitsen tietoa, jotta voin saada realistisen kokonaiskäsityksen asiasta, mutta toisaalta minun on rajattava uutistulvaa. Ehkä juuri siksi olen saanut yöni nukuttua ja jatkettua normaalia päivätoimintaa työn, opiskelun ja harrastusten parissa. Toinen syy tälle on varmasti kymmenvuotias, jota suojelemme maailman kauhuilta parhaan kykyni mukaan.

Olen ottanut tavaksi etsiä – ja löytää! – joka päivästä pieniä iloja ja onnenpalasia, hetkiä, jossa tuntuu kivalta, huojentuneelta ja onnelliselta. Olen pysähtynyt niihin, nuuhkinut ilmaa ja rauhoitellut itseäni. Olen ikään kuin maadoittanut itseni. Kokosin blogiin näitä pieniä arkisia hetkiä, joista saan iloa ja voimaa ja erityisesti vastapainoa järkyttäville uutisille ja ”entä jos…?” -ajatuksille, jotka valitettavasti pyrkivät mieleen ja jyskyttävät takaraivossa tuon tuosta.

Onnenpalasia ja ilonhetkiä – näiden äärelle pysähdyn

1 Aamukahvihetki. Neon 2 laulaa hittikappaleessaan, että ”on onni täällä pieninä palasina, aamukahvin tuoreessa tuoksussa…” Niin se on. Aamukahvi on parhautta, sen äärellä kannattaa hengähtää, nauttia. Päivä alkaa mukavasti.

2 …ja kas, tästä äskeisessä kohdassa mainitusta biisistä on tullut minulle jokapäiväinen hitti, jonka kuuntelen ainakin kerran päivässä. Tulen siitä hyvälle tuulelle, ja toivo minussa herää ainakin hetkeksi henkiin. On onni täällä pieninä palasina, lautaselle jääneninä murusina.

Onni on arkisia juttuja, joista voi ilonsa ammentaa.

3 Kevätaurinko. Vaikka en ole lainkaan kevätihminen ja yhtäkkinen jatkuva valo saa minut melkein voimaan pahoin, pakkasaamut auringossa ovat otollista aikaa pienelle happihypylle. Viimeistään lounaslenkki virkistää nuutunutta mieltä! Välillä pysähdyn katselemaan ja ihastelemaan auringon seinille maalaamia varjoja, ne ovat kauniita. Ne maadoittavat mukavasti hetkeen.

4 Mustarastas laulaa jo! Niin se tekee. Mustarastas kuuluu kevääseen ja on yksi ainoista linnuista, josta saata edes hitusen pitää. Missään määrin. Kun siivoilin eräänä aamuna, auringon jo noustua, keittiötä ja kuulin laulun ensimmäistä kertaa, pysähdyin. Mustarastaan laulu herätti minussa hetkellisen toivonkipinän.

5 Suoratoistopalvelujen sarjat. Melko perusmeininkiä, mutta saavat mukavasti ajatukset pois uutisista ja sodasta.

6 Arkisten asioiden pyörittely. Rutiinit toisin sanoen. Ihan kuin auringon säteet ja seinille piirtyvät varjot, niin maadoittavat myös nämä. Kun tietää, mitä tekee ja viivaa yli to do -listan rivejä, tuntee olevansa sekä elossa että kiinni perusarjen syrjässä.

7 Lapsen ilo. Tämä taitaa sopia kaikkiin sellaisiin listauksiin, joissa kirjoitetaan minkäänlaisesta ilosta tai onnesta. Lapsen ilo ja tässä hetkessä eläminen saavat ymmärtämään, mikä elämässä oikeasti on juuri nyt tärkeää.

Lapsi elää täysillä ja luo samalla uskoa meihin vanhempiinkin paremmasta huomisesta.

8 Rauhalliset illat. Kun päivän työt on tehty, päivällinen katettu, syöty ja korjattu pois. Kun keittiö on siivottu ja pimeys laskeutuu. Siirryn maisemaikkunalle ja katson laskevaa aurinkoa. Päivän viimeinen kahvi porisee. Otan kahvia ja siirryn takaisin ikkunalle. On pimeää. Vain terassin kaiteen pienenpienet tuikut valaisevat. Tässä hetkessä minun on hyvä olla.

Tähän on tultu.

Minna