Ruuhkavuodet: Mitä ne minulle ja meidän perheelle tarkoittavat?
Ruuhkavuodet mielletään pikkulapsiarkeen. Ajankohtaan, jossa vanhempi tai vanhemmat palaavat työelämään ja jossa päivät täyttyvät erilaisista toiminnoista, harrastushulinoista, päiväkoti- ja koulukyydityksistä, valmisteluista ja kaikenlaisesta suorittamisesta. Ruuhkavuodet ovat vuosia, joissa pitää selvitä työuran ja perhearjen yhteensovittamisesta ja joissa elävä tuntee ainakin jonkinlaista kiireentuntua.
Sain blogiini kommentin – tai oikeastaan varsin oivan kysymyksen – siitä, miksi blogini yksi kategoria on ruuhkavuodet. Kommentoija liittää ruuhkavuodet nimenomaan edellä kuvatusti pikkulapsiarkeen, ja meidän perheessämme ne ajat ovat onnellisesti takanapäin. Itse ajattelen käsitteen hieman toisella tavalla, ja olen blogia pystyyn pistäessäni ikään kuin määritellyt ruuhkavuodet, jotta voin puhua eläväni ruuhkavuosissa ja jotta voin kirjoitella ruuhkavuosista.
Kaivoin muistiinpanoni (blogi-wordin ensimmäinen sivu, nostalgista!) esille. Siellä luki näin:
- Ruuhkavuodet on käsite, jonka voi ymmärtää sekä perhe- että aikakäsityksen kautta.
- Perinteisesti ja monelle ruuhkavuodet tarkoittavat sitä vaihetta elämästä, jossa lapset ovat pieniä, vanhemmat työelämässä, harrastuksiin pitää ehtiä ja yhteistä aikaa ei ole.
- Ruuhkavuosissa kärsitään kiireestä eli aikapulasta.
- Ruuhkavuosissa on ruuhkaa eli päällekkäisyyksiä ja monenmoisia menoja.
- Ruuhkavuodet voi määritellä myös ajaksi, jolloin vanhemmat ovat työelämässä, tekevät mahdollisesti moniakin töitä, lapset harrastavat ja käyvät koulua, aikuiset harrastavat ja mahdollisesti opiskelevat lisää. Jokaisella on jotakin meneillään.
- Ruuhkavuosissa voi tulla tunne, että pitäisi ehtiä panostaa kotiin, parisuhteeseen, perhe-elämään kaiken keskellä.
- Ruuhkavuodet eivät ole ”vain pahasta”, niissä on paljon arkista hyvää ja omia valintoja!
Meillä aikuiset pojat tosiaan ovat muuttaneet pois, ja yksitoistavuotias on jo ”iso tyttö”. Koen silti edelleen eläväni eräänlaista ruuhkavuosiaikaa – jokaisella on paljon kaikkea. Itse opiskelen ja teen tutkimustyötä työni ohella, mies on työssä, joka vaatii valtavasti panosta, lapsi harrastaa, me aikuisetkin haluamme harrastaa, viettää myös vapaa-aikaa, olla ja möllöttää.
Koenkin, että ruuhkavuodet ovat ajanjakso, jossa asioita on ja tapahtuu paljon, aikatauluja ja menemisiä pitää sovittaa yhteen, arki väsyttää välillä, ja jokaisen perheenjäsenen tarpeet ja vaatimukset vievät osansa jaksamisesta.
Se, että lapset kasvavat, ei välttämättä vielä poista ruuhkavuosia.
Näissä meidän ruuhkavuosissamme perheen yhteinen aika on enemmän tai vähemmän aina välillä kortilla. Kaikessa pitää hiukan luovia, eikä itseään pidä uuvuttaa. Ikä on opettanut tämän. Kun seinä tulee vastaan, pitää osata luovuttaa, sanoa ”seis” ja hidastaa.
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten olemme selvinneet 22 vuotta avioliitossa. Yksi varmasti keskeinen tekijä on luoviminen ja se, että me järjestämme (olemme aina järjestäneet) yhteistä aikaa kaiken kiireen ja ruuhkan keskellä. Haluamme olla yhdessä, haluamme tehdä yhdessä. Toinen keskeinen tekijä on turvaverkosto, siitä iso kiitos kuuluu isovanhemmille. He ovat aina ottaneet koppia, kun me vanhemmat olemme väsähtäneet.
Onneksi arki on nykyään hieman helpompaa kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä helpompaa on arjen menojen yhteensovittaminen – ja oikeastaan kaikki tekeminen.
Ruuhkavuosissa eläville, niille kaikille, jotka kokevat elävänsä ruuhkavuosissa, annan viisi arkista vinkkiä, jolla ruuhkaisuutta ja kiireentuntua voi helpottaa.
Viisi vinkkiä ruuhkavuosiin
- Ruuhkavuosien pelastus on priorisointi. Priorisointiin osallistuvat kaikki, ja Jjokainen luopuu vuorollaan.
- Älä ainakaan siivoa kaiken kiireen keskellä.
- Suunnittele tekemisiä ja menemisiä, pidä perhekalenteria.
- Älä vertaile omaa arkeasi, elämääsi ja tapojasi muiden vastaaviin. Sinulla ja teillä on oma elämänne elettävänä, omat ruuhkanne selvitettävinä.
- Pyydä apua ajoissa. Jos tuntuu rankalta, uskalla pyytää apua. Tukiverkosto on sitä varten. Jos ns. luonnollista tukiverkostoa ei ole, sellaisen voi ”hankkia” esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoilta. Varamummo, lisäkummi tai tukiperhe voivat auttaa arjen tiimellyksessä.
Tähän on tultu.
Minna
Lue myös nämä ruuhkavuosi-aiheiset juttuni:
Havaintoja arjesta: Ihminen tarvitsee aikaa haahuilla ja olla möllöttää