Ruuhkavuodet – mitä täällä oikein tapahtuu?

Sain kutsun esiintyä Turun ammattikorkeakoulun Alumni-illassa 8. joulukuuta. Alumnikoordinaattorin kutsuviestissä todettiin, että alumnit ovat toivoneet aiheiksi erityisesti työn, arjen ja opiskelun yhdistämiseen liittyviä teemoja. Ja siitä se sitten se idea syntyi. Pyytää minua puhujaksi. Ja minähän tietenkin suostuin. Kiitos kunniasta!

Kokosin esitykseni alumnitoiveen mukaisesti: hieman taustoitusta itsestäni, henkilöbrändistä ja työstäni, faktaa työn, opiskelun, perheen ja vapaa-ajan yhdistämisestä, uralla etenemisestä sekä hyvästä työstä palkitsemisesta.

Oikeastaan puhuimme ruuhkavuosista isolla ärrällä!

Kun hioin esitystäni kuntoon, päätin, että punaisena lankana on ehdottomasti se, että ruuhkavuosistakin voi selvitä.  Vaikka ajoittain on tahmaista, kiireistä, hektistä ja hikistä, näistäkin ajoista voi – ja pitää! – nauttia. Ruuhkavuosiin käsitteenä sisältyy hieman negatiivinen sävy, mutta oikeasti kaikki lähtee tässäkin ihmisistä. Oikealla ruuhkavuosiasenteella pärjää pitkälle. On pakko antautua vuosien vietäväksi.

Sillä yhtäkkiä sitä vain huomaa olevansa ruuhkavuosissa. Sen tietää siitä, että hommat kasautuvat: eteinen on kaaos, keittiö on kaaos, kodinhoitohuone on kaaos ja oman pään sisällä on kaaos. Pitää olla, elää ja ehtiä.

Lapset harrastavat. Lapset kasvavat. Lapset lähtevät.

Urakehittyminen alkaa. Uteliaisuus herää. Kokemus ja osaaminen kasvavat.

Nälkä kasvaa, ja vauhti kiihtyy.

Työ on tärkeää, kehittyminen on tärkeää, koulutus on tärkeää.

Oma aika on tärkeää. Vapaa-aika on tärkeä. Harrastus on tärkeä.

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy -kappaleesta on tullut tunnusbiisini.

Oikeastaan siitä on tullut koko perheemme tunnari. Pidämme siitä. Etenkin sen uudesta versiosta, jossa Matin ja Tepon lisäksi laulavat Portion Boysit.  Tässä biisissä on kaikki. Se kertoo arjesta, juhlasta, hyvästä fiiliksestä ja flowsta. Se antaa mukavasti vauhtia ja lohduttaa tahmeissa hetkissä, antaa vauhtia. Se on ruuhkavuosien parasta antia ja taustamusiikkia!

Se on sitä etenkin tilanteissa, joissa kysyy itseltään, että apua, mihin minä olen joutunut? Mitä täällä oikein tapahtuu? Näissä tilanteissa kuormitus ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä -mentaliteetti ovat tapissaan. Mutta silti on tarvottava eteenpäin.

On jaksettava.

On jatkettava.

On tuotettava.

On viihdyttävä.

On oltava turvallista.

On pysyttävä.

On selvittävä.

On säilyttävä työkykyisenä ja arkikelpoisena mahdollisimman pitkään.

Päätin esitykseni siihen, että kaiken keskellä on hengitettävä. On varattava aikaa palautumiselle, vapaa-ajalle, harrastuksille. Omalle ajalle. On annettava sisäisen ääneen vain huutaa pölyistä ja eteiseen kasautuneista havunneulasista. On pystyttävä olemaan reagoimatta siihen – on luotettava, että asiat järjestyvät. Sillä ne järjestyvät. Tavalla tai toisella.

Sellaista se on ruuhkavuosissa.

Tähän on tultu.

Minna