Sano se ääneen: Huumeiden käyttöhuoneet eivät ole riittävän perusteltuja

Nyt taidan kirjoituksellani sohaista muurahaispesään. Mutta se ei haittaa: toivonkin, että asiasta keskustellaan ”suureen ääneen” perustelut esiin tuoden. Minä vanhempana ja minussa vahvasti elävä kansanterveystieteilijä olemme huumeiden käyttöhuoneita vastaan. Ihan ehdoton en ole, sillä olen saanut kuulla ja lukea erinomaisen järkeviä asiantuntijaperusteluja sille, miksi tällaisia huoneita tarvitaan. Näiden perustelujen kohdalla on helppo nyökkäillä, vaikka itse tieteeseen ja terveyden edistämisen nykykeinoihin nojaten hieman eri mieltä olenkin.

Huumejauheesta tehty pääkallon kuva

Haluan valottaa tekstissäni aiheen taustaa sen verran, että kerron, mitä huumeiden käyttöhuoneilla tarkoitetaan, miksi niistä puhutaan juuri nyt ja millaisia ovat paljon puhutut Tanskan ja Norjan mallit. Huumausaineiden yliannostuksesta johtuvien kuolemantapausten määrä on Suomessa kasvussa, ilmeni THL:n vuonna 2020 laatimasta julkaisusta. Sen sijaan esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa huumemyrkytyksistä johtuvat kuolemat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

On kuitenkin muistettava, ettei ole olemassa yksiselitteistä dataa siitä, että kuolemat olisivat vähentyneet nimenomaan näiden huoneiden ansiosta.

Tanskassa ja Norjassa (sekä lukuisissa Euroopan maissa) huumeiden käyttö on siis sallittua valvotuissa olosuhteissa, erillisissä pistotiloissa eli huumeiden käyttöhuoneissa, joissa kävijät käyttävät huumeita valvotuissa olosuhteissa terveydenhuollon ammattilaisen seurannassa. Ammattilaisilla on samalla mahdollisuus antaa terveysneuvontaa sekä seurata käyttäjien käyttötottumuksia ja sitä, mitä aineita alueellisesti käytetään, mikä ”trendaa” juuri nyt.

Miksi ei? Viisi perusteltua syytä

Yksi ja ensisijainen syy on nykyinen lainsäädäntömme. Ministeri Aki Lindén totesi taannoin, että huumeiden käyttöhuoneet vaativat usean ministeriön yhteistyönä valmisteltavaa lainsäädäntöä. Osana sitä pitää selvittää myös huumeiden käytön sekä niiden saannin ja levityksen rikosoikeudellisia seikkoja. Ihan ”tosta vaan” emme pääse tätä edes testaamaan.

Toinen ja itselleni kaikkein merkityksellisin syy on se, että käyttöhuoneet eivät ole vakavan huumeongelman ratkaisu. Tähän linkittyy jo alussa mainitsema totuus siitä, että yksiselitteistä dataa kuolemien vhenemisen syistä ei ole. Pääpainon tuleekin olla ennaltaehkäisyssä ja vieroitusmahdollisuuksissa sekä hoidon saatavuuden ja viranomaisten välisen yhteistyön lisäämisessä.

Kolmantena mainitsenkin juurisyihin puuttumisen. Terveyden edistämisen, ennaltaehkäisyn ja kansanterveyden kannalta olennaista on ulottaa tuki- ja aputoimet juurisyihin. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistamme tukitoimia perhe- ja neuvolatyössä, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä esimerkiksi nuorisotyössä. Kohtaamme ihmiset siellä, missä he omassa arjessaan asioivat. Näin ”saamme haaviimme” syrjäytymisvaarassa olevat perheet, lapset ja nuoret sekä esimerkiksi päihteiden käyttäjät varhaisessa vaiheessa.

Neljäs seikka on se, että minusta nuorten huumekuolemat eivät ole yhtä suuri kansanterveysuhka kuin sydän- ja verisuonisairaudet ja sen taustalla olevat seikat, kuten nuorten ylipaino ja liikkumattomuus, heikot elintavat, alkoholin käyttö ja mielenterveysongelmat.

Tätä listaustani ei sovi nyt ymmärtää väärin.

Nuorten huumekuolemat ovat kasvussa, mikä on tietenkin joka suunnasta tarkasteltuna huolestuttavaa ja äärettömän surullista. Mutta en laske silti sitä viiden tärkeimmän terveyden edistämisen toimia vaativan listan kärkeen.

Kansallisesti eniten huolta aiheutuu tulevaisuudessa (tulevan laman vuoksi korostuneesti) mielenterveyshaasteista ja eriarvoisuudesta, joihin taas kytkeytyy mm. päihteiden käyttöä, työttömyyttä, syrjäytymistä, elintapojen heikentymistä sekä näiden myötä somaattista sairastuvuutta. Enemmän kuin nuorten huumeyliannostuksista olisin huolissani alkoholista ja sen aiheuttamista kansanterveydellisistä ja terveystaloudellisista seurauksista.

Viides ja viimeinen tässä luettelemani syy on asenneilmapiiri. Huumeiden käyttöhuoneet saattavat antaa virheellisen viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeiden käyttöön. Koska miedotkin huumausaineet ovat Suomessa laittomia, miksi sallisimme ”viranomaisyhteistyössä ja -valvonnassa” huumeiden käytön?

Käyttöhuoneiden etuna sosiaalisen tuen mahdollisuus

Vaikka käyttöhuoneita vastustankin, on myönnettävä, että ainakin yksi tutkittu hyöty niillä on: sosiaalisen tuen mahdollistuminen. Huumeiden käyttäjillä ja vakavasti syrjäytyneillä ei välttämättä ole lainkaan ihmiskohtaamisia. Huumeiden käyttöhuoneet tarjoavat sekä  terveysneuvontaa että sosiaalisen kontaktin kävijöille.

Suomessa on jo nyt tarjolla monia tukipisteitä huumeiden käyttäjille.

Heitä opastetaan oikeanlaisessa pistotekniikassa, heille mahdollistetaan puhtaat pistovälineet ja heille tarjotaan esimerkiksi keskusteluapua ja mahdollisuutta vieroitukseen. Toistan alun tekstiäni ja totean: On muistettava, ettei ole olemassa yksiselitteistä dataa siitä, että huumausainekuolemat olisivat vähentyneet nimenomaan huumeiden käyttöhuoneiden ansiosta. Olisivatko nykyiset tukipisteet kuitenkin riittäviä, kun puhutaan melko marginaalisen joukon palvelu-uudistuksesta?

Käyttöhuoneita ei meillä varmasti päästä edes kokeilemaan nopealla aikataululla, mutta silti itseäni askarruttaa vielä yksi tärkeä asia: miten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisresurssit tulevat riittämään uusien palvelujen ja terveysneuvontapisteiden, saati pistohuoneiden, pystyttämiseen ja pyörittämiseen? Nykyinen palvelujärjestelmäkään ei tunnu kovin toimivalta ja kestävältä.

Sen sijaan nykykäytänteitä uudistamalla ja vahvistamalla sekä ennalta ehkäisevää työtä erityisesti perheiden ja nuorten arkiympäristöihin jalkauttamalla voidaan päästä parhaisiin ratkaisuihin tulevaisuuden Suomea rakentaessa.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet terveys ajattelin-tanaan uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (33)
  1. Hei, minulle tuli tekstistäsi ja perusteluistasi mieleen lähinnä tämä: sulkevatko mainitsemasi asiat toisensa pois? Olisiko täysin mahdotonta panostaa sekä ennalta-ehkäisevään työhön kuin jo riippuvuuden kehittäneiden narkomaanien auttamiseen (sekä samalla edistää elinympäristömme turvallisuutta meille kaikille)? Tai, olisivatko huumeiden käyttöhuoneet todella pois sydän- ja verisuonitautien tai mielenterveysongelmien hoidosta?

    Minulla on tästä asiasta myös omakohtaista kokemusta, sillä olen seurustellut narkomaanin kanssa. Tämän kokemuksen perusteella voin todeta: sekä kyseinen mies että hänen läheisensä minä mukaanlukien olisivat hyötyneet huumeiden käyttöhuoneista (hän piikitteli itseään huumetaloissa jotka olivat täynnä sekaisin olevia ihmisiä ja likaisia neuloja pitkin lattioita – tai minun kotonani salassa ja piilossa, jolloin en koskaan voinut tietää missä käteni törmää likaiseen neulaan).

    Huumeriippuvuus on sairaus, eikä ketään sairasta ihmistä ole mielestäni oikein ”lakaista maton alle”.

    Mutta, aihe on tärkeä – kiitos sinulle tärkeän keskustelun virittämisestä!👍

    1. Kiitos hyvästä kommentistasi – näin minäkin ajattelen, keskustelua pitää käydä ja myös ei-kantaa kuunnella. Kyseessä on kaksiteräinen miekka, eivätkä lopulliset ratkaisut tämän äärellä tule olemaan helppoja. Ja valitettavastii, etenkään lähitulevaisuudessa, rahat eivät rule riittämään ”kaikkeen”. On pakko yrittää keksiä ja kehittää järkeviä ja mahdollisimman monia hyödyntäviä palveluita. Näin mutkat suoriksi -ajattelulla…

      Näitä asioita ei pitäisikään laittaa ikään kuin samalle viivalle, mutta valitettavasti niin joudutaan välillä tekemään. Kuten olen monissa vastauskommenteissani kirjoittanut, minun kantani ei ole ehdoton ja jyrkkä EI, sillä puollan narkomaanien hoitoa, ehkäiseviä palveluja, tukipalveluja ja kohtaamispaikkoja, joista he saavat sekä tietoa että puhtaita tarvikkeita ja terveysneuvontaa. Ei kantani on siksi, etten kannata laittomien aineiden laillista käyttöä huoneissa, jotka on suunniteltu huumeiden käyttöä varten. Nykytoimintoja kehittämällä ja parantamallavoisimme päästä jo pitkälle huumekuolemien ehkäisyssä.

      Ympäristötekijä on yksi selkeä koettu (ei niinkään tutkittu) hyöty, jonka huoneet tuovat mukanaan, ja sen ääressä minun on helppo nyökkäillä – totta kai ymmärrän tämän, tietenkin! Olen pahoillani kokemuksestasi, se on erityisen ikävä ja ymmärrän tämän kautta kantasi vallan hyvin. Kuten niin monen muunkin läheisen ja omaisen. Kokemustieto tuo helposti tälle asialle myönteisen kannan, mikä on täysin ymmärrettävää. Ja oikeastaan tutkimusgenressä tärkeää tietoa ”kovan datan” rinnalla. <3

      Hyvää kesää, kiitos kommentista!

      Minna

      1. Kiitos pitkästä vastauksesta! Myös minä ymmärrän sinun kantasi, ja arvostan rationaalista lähestymistapaasi aiheeseen (on ihan totta että rahat eivät riitä kaikkeen). Lämmittävää kuulla että sinä vastavuoroisesti ymmärrät kokemuksen ”syvän rintaäänen”. <3 Hyvää kesää sinnekin!

  2. 4. Huumekuolemat ja kansanterveysuhat.
    Tässä unohtuu myös se, että huumeiden käyttäjillä on aina läheisiä. Ajatellaan vaikka, että jokainen huumekuolema koskettaa viittä menehtyneen läheistä (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jne.). Tutkimustietoa minulla ei ajatukseni tueksi ole, mutta voisin ajatella, että läheisiä saattaisi hyvinkin ja erityisesti koskettaa mainitsemasi kansanterveysuhat.

    Alkoholi tulee varmasti säilyttämään paikkansa kansamme ykköspäihteenä, mutta väistämättä pohdin myös tuota marginaalista joukkoa. Kuinka marginaalinen se on 10 tai 20 vuoden päästä? Eikö silloin olisi hyvä, että meillä olisi toimivat ja riittävät palvelut akuuttikäyttäjille?

    Oman lapseni isä on menehtynyt huumeisiin ja pyrin tukemaan kohta 11- vuotiasta poikaa parhaani mukaan ja ehkäisemään ylisukupolvisuutta. Uskon, että yksi isän pelastamiseen vaikuttava toimi olisi ollut käyttöhuoneen tarjoama apu.

    5.Asenneilmapiiristä.
    Kysyin kahden viikon päästä täysikäistyvältäni tyttäreltäni hänen kantaansa. Hän oli käyttöhuoneiden kannalla. Ehkä tyttäreni, vaikkakin tavallisena lukiota käyvänä nuorena, mutta vanhempiensa päihdeongelman vuoksi katsoo tilannetta eri silmin. Lisäksi mitä asenneilmapiirin tulee, niin olin hiljattain puhumassa sijaishuollon erityisyksikössä asuville nuorille päihteiden käytöstä. Erityisyksikkö tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että jokaisella yksikön nuorella on jo jonkinlaista päihteidenkäyttöä. Heidän ajatuksensa oli se, että vakavien huumeiden käyttäminen on noloa ja jotain sellaista, johon he eivät tule koskaan päätymään. Jos nuoret, joilla jo kokemuksia huumeista ja niiden käytöstä ajattelevat näin, niin tuskin silloin nuoret, joilta kokemukset puuttuvat muuttaisivat käyttöhuoneiden vuoksi asenteitaan. Enemmänkin ajattelen, että yhteiskunnallisesti kyse on jostain pelottavasta ja oudosta.

    Kokemusteni mukaan yhteiskunnassamme kasvatetaan lapset pelkäämään päihteidenkäyttäjiä ja erityisesti huumeidenkäyttäjiä, joten en ole erityisen huolissani asenteiden muuttumisesta sallivampaan ja myönteisempään suuntaan. Ehkä jopa päinvastoin.

    Enemmän ajattelen, että paikka, joissa akuuttikäyttäjät saisivat apua ja tukea, joka ehkäisee yhteiskunnallisia kustannuksia ja säästää palveluiden häiriökysyntää voisi tarjota käyttäjille itselleen asenteen kohotusta, itsearvostusta. Väitän, että monikaan käyttäjä ei kävele selkä kyyryssä siksi, että olisi niin päihtynyt vaan tehdäkseen itsensä mahdollisimman näkymättömäksi. Olimme miesystäväni kanssa viikonloppuna syömässä ja minua häiritsi jälleen se, miten hiljaa hän puhuu. Jäimme yhdessä pohtimaan, että sen täytyy olla seurausta akuuttikäyttöajoista, joilloin halusi olla mahdollisimman näkymätön. Siinä välttämättä onnistumatta.

    Kun käyttäjä saa ihmisarvoista ja kauhistelematonta kohtelua ja kohtaamisia, toisin kuin vaikka sairaanhoidossa, jossa stigma usein kulkee tarjottavan avun mukana, on mahdollista että selkäkin alkaa suoristua ja minä pystyvyyden tunne kasvaa. Kun taas minä pystyvyys kasvaa voi yhteiskuntaan kiinnittyä, kukin kohdennetusti. Ja vaikka niin ei olisikaan, niin ihmisarvo on tinkimätön ja jokainen huumeiden käyttäjä on jollekin/joillekin rakas, tärkeä ja sellaisenaan arvokas. Ja siksi pelastamisen arvoinen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *