On taas viikon parhaiden aika. Lokakuu alkaa vetää viimeisiään, ja vuoden yksi ikävimmistä kuukausista on edessä. Onneksi viikot täyttyvät kaikenlaisesta mukavasta ja ajantajun vievästä tekemisestä (työt mukaan lukien), eikä syksyn pimeyttä ja sateita ehdi liikoja miettimään. Kokosin tämän syksyisen viikon parhaat tuttuun tapaan kuvakoontina.
Ai että. Nautin edelleen työmatkakävelyistä ja etenkin siitä, kun aamuaurinko alkaa paistaa ja valaista tienoon. Kupittaan alue on sellainen kohta työmatkastani, jota kuvaan mielelläni, ja juuri tässä kohdassa (tähän aikaan vuodesta) havaitsen usein auringonnousun. Sitä ennen on saattanut olla melkoisen hämärää. Nyt, kun kellot jälleen siirrettiin (hullua), iltapäivä taitaakin olla työmatkalenkkieni hämärintä aikaa. Tähänkin viikkoon mahtui kaksi personal trainerin ohjaamaa kuntosalitreeniä, kaksi ohjettua cross training -treeniä sekä jokapäiväinen kunnon lenkki. Kunnon lenkki tarkoittaa kohdallani noin tunnin tai puolentoista tunnin reipasta kävelylenkkiä, jolloin tavoitesyketaso on 128-145. Työmatkalenkit menevät usein hieman matalammalla sykkeellä, mutta silloin lenkkiaika on yhteensä noin kaksi tuntia (molemmat suunnat yhteensä). Ulkoilu ja kävelyt ovat henkireikiäni. Niistä en luovu. Pt-treenissä tein maastavetoenkat: 80 kiloa kahdeksan toiston sarjoina. Tein enkat myös penkkipunnerruksessa ja yhdenjalan jalkaprässissä. Hyvä minä!Alkuviikon jokivarsilenkillä tapasin ystävää, ja aika kului mukavasti. Lenkin loppupuolella alkoi hämärtää, ja huomasin, miten kauniilta Aurajoki tässä niukassa valaistuksessa näyttääkään. Toistan itseäni: alan pitää rakenteilla olevasta Fuuga-musiikkitalosta. Ei se mitään isoa ja ihmeellistä peitäkään, lisäksi se lisää jokivarren kulttuuritarjontaa mukavasti.Tämä kuva on oikeasti edelliseltä viikonlopulta, mutta en muistanut ”julkaista” sitä silloin. Tein kirpparilöytöjä Maanantai marketista. Koko setti alle 40 euroa. Olen näistä jokaista jo tyypännyt tällä viikolla, kaikista tykkään kovasti! Vaikka puoliso ei ensin oikein arvostanut takkilöytöäni, mutta kun hän on nähnyt sen päälläni, hän alkaa lämmetä ostokselle. Kirpparikierrokset kannattavat!Torstaina meillä järjestettiin DigiSote Turku -messutapahtuma osana terveysteknologian Master School -koulutuksen opintoja. Olin haaveillut tästä pitkään, ja nyt se toteutui! Olin niin ylpeä, iloinen ja onnellinen, etten meinannut pysyä nahoissani. Tapahtuma sai runsaasti positiivista palautetta, ja LInkedInissä keskustelu sen ympärillä on käynyt kiivaana. Paras työpäivä koko syksynä. Heittämällä. Rakastan työtäni opettajana ainakin ja erityisesti tällaisina hetkinä.Perjantaista sunnuntai-iltaan vietimme aikaa kahdenkesken mieheni kanssa. Neljätoistavuotias lähti perjantai-iltapäivällä yleisurheilutreeniviikonloppuun Eerikkilään. Olimme kotosalla, söimme hyvin, tapasimme ystäviä ja kummityttöä (joka on ihan maailman ihanin pieni ihminen!), valitsimme antaumuksella irtokarkkeja, katsoimme Netflix-sarjaa, nukuimme hyvin ja saimme remppasuunnitelmaa eteenpäin. Edes hitusen. Ihanan vapauttavaa olla joskus tällaisellakin kokoonpanolla… Tämän kuvan nappasin lauantain lenkiltä. Syksy vetelee viimeisiään.Lauantain kukat päätyivät maljakkoon vasta kuuden maissa. Olimme saaneet kulutetuksi ystävätreffeillä ja kaupungissa kuutisen tuntia. Aika kului kuin siivillä hyvässä seurassa ja vapaana kaikista aikatauluista.
