Syksyn bucketlist – aikaa itselle, perheelle ja luovuudelle

Muutamissa blogeissa on kirjoitettu syksyn bucket listoja. Ne ovat minusta kiinnostavia ja ihania. Monissa listauksissa korostuvat ulkoilu, syksyn hämäränhyssy, jokin uusi harrastus ja sadonkorjuuruokien nautiskelu. Näitä lukiessani jäin pohtimaan omaa syksyn bucket listaani.

Syksyn bucket list – aikaa itselle, perheelle ja luovuudelle

Kaivan vihdoin esiin syysvaatteet.

Ja siinä samalla talvivaatteetkin. Vaatekaapin etuosien kesäpaidat, topit ja kaikenlaiset hameet saavat väistyä, kun takaosassa majailevat villapaidat ja muut pitkähihaiset pääsevät framille. Eniten odotan, että saan käyttää erilaisia yläosia – etenkin neuleita – erilaisten pitkien mekkojen kanssa.

Hankin uudet farkut.

Kaikki lukuisat farkkuni ovat joko aivan liian pieniä, aivan liian matalavyötäröisiä tai aivan liian kesäisiä. Jopa kolmetoistavuotias totesi taannoin, että ”kyllä sä tarvitset uudet, trendikkäät farkut”. Seuraava listan kohta voisikin olla trendikkäiden farkkujen ja vaatteiden selailu…

Varaan aikaa jollekin luovalle tekemiselle.

… joka ei liity työhön eikä harrastekirjoittamiseenkaan. Pitää keksiä jotain uutta ja innostavaa. Ehkä tuftausta, keramiikkaa tai jokin kuvataidejuttu.

Varaan myös aikaa kirjoille.

Yritän saavuttaa loma-ajan kirjasaldoa myös ei-loma-aikoina. Virallinen tavoite tämä ei ole, sillä arjessa ei vain pysty, ehdi eikä jaksa. Mutta lukemiselle tai kirjojen kuuntelulle pitää löytyä tässä syksyssä paikka. Tai kaksi.

Leivon joka viikko jotakin.

Kirjoitin ensin, että jotakin makeaa ja suolaista. Pyyhin sen pois ja tyydyn vain leipomaan jotakin, ettei tule paineita. Sämpylät ovat helppoja, pullakin on helppoa, piiraatkin ovat varsin helppoja. Niistä nyt kannattaa viikkotahtisuus aloittaa.

Haluan myös vähentää ruokahävikkiä.

Siis edelleen. Olen ottanut (lähinnä omaksi) kampanjakseni pyrkiä sellaiseen ruoanlaittoon, josta syntyy mahdollisimman pieni hävikki. Olen päässyt kampanjatavoitteeseen mielestäni kivasti, sillä olen aina se, joka syö edellisen päivän tähteet vielä kolmantenakin päivänä päivälliseksi, vaikka tekisin uuden ruoan muille. Olen myös oppinut pois tavasta, jossa tehdään suurista määristä aineksia ruokaa kolmelle. Ei siinä mennytkään kuin viitisen vuotta. Niin, ja käytän sosekeitot leivontaan. Näitä kaikkia voi edelleen tehostaa.

Valitsen viikonloppuaamukahville jonkin muun Muumimukin kuin Näkymättömän Ninnin.

Siinä se.

Poltan kynttilöitä.

Ehdoton syksyn ja hämärtyvien iltojen juttu. Mutta mutta. Ei vain iltojen, vaan myös aamujen. On jollakin tavalla aivan ihanaa, kun sytyttää aamulla kynttilän palamaan. Ja voihan se palaa päivälläkin. Tulee niin kiva tunnelma!

Käyn joka päivä ulkona, satoi tai paistoi.

Tämä on aivan elinehto. Tarvitsen raitista ilmaa yhtä paljon kuin liikuntaa ihan päivittäin. Varttikin riittää, jos keli on kurja. Ja muutenkin. Parasta on, jos ulkoilussa saa yhdistettyä lenkkeilyn.

Kokeilen jotakin uutta liikuntamuotoa.

Tänä syksynä lenkkeilyyn, voimatreeniin ja syketreeniin olisi kiva lisätä jokin uusi ja innostava laji. Ihan kokeilumielessä. Laitepilates on kutkutellut pitkään mielessäni, mutta myös jokin eksoottisempi juttu kävisi.

Varaan aikaa itselleni.

Ja ajattelen itseäni. Olen oppinut hiljalleen rajaamaan niin työtä kuin vapaa-ajan juttujakin. En ole aina käytettävissä, en tee aina kaikkea, en ole joka kerta vapaaehtoinen, en tee ylimääräistä, suljen koneen, kun työaika päättyy (tätä olen tehnyt jo pitkään, mutta jatkan sitä edelleen), en haali työpöydälle liikaa tekemistä, en ole anoa kotona, joka siivoaa tai tekee ruokaa ja niin edelleen. Asettelen itseäni etusijalle monessa asiassa ja paikassa.

Tähän on tultu.

Minna