Olipa palauttava ja mukava lomaviikko. Siinä tärkeimmät kuulumiset tältä viikolta. Vietimme neljätoistavuotiaan kanssa syyslomaviikkoa kotosalla. Mitään sen ihmeempää emme tehneet, emme vaihtaneet maisemaa tai olleet suunnitelleet mitään extraa. Olimme, elimme ja vietimme pääasiassa extempore-aikaa. Lapsen yleisurheilutreenit ja omat treenini olivat oikeastaan ainoat sellaiset menot ja tekemiset, jotka oli ohjelmoitu allakoihin. Muutaman journalistijuttukeikan tein, mikä oli mieltä virkistävää. Kumman nopeasti päivät kuluivat aamuista iltoihin. Torstaina menin sekaisin viikonpäivistä, mikä on sen merkki, että loma on ollut oikeasti loma. Rento ja palauttava loma. Kokosin syyslomaviikon parhaat kuvina.
Koska vietimme edellisen viikonlopun Tallinnassa, hankin viikonloppukimpun vasta syyslomaviikon maanantaina. Se oli oiva aloitus lomalle. Kuten Tallinnan-reissukin: jotenkin tuntui, että arjesta pystyi päästämään irti jo ennen virallista syyslomaa ja virallinen syysloma sujui hyvin ja ilman sen suurempia odotuksia tai menoja. Onneksi olimme matkoilla lomaa edeltävänä viikonloppuna, sen totesin monesti viikon aikana. Tämän viikon kukkakimppu on yksi koko vuoden suosikeistani, en oikein tiedä, mikä siinä viehättää, mutta kokonaisuus on silmää hivelevä. Tiistaina oli syntymäpäiväni. Täytin 48 vuotta. Tässä kuvassa olen liki yksivuotias, ehkä kymmenen kuukautta. Neljätoistavuotiaan mielestä olen edelleen ihan samannäköinen. Ja löydänhän minä itsekin tuttuja piirteitä itsestäni… Syntymäpäivä sujui mukavasti: me lomalaiset päätimme extempore piipahtaa Turun taidemuseossa ja keskustakahveilla. Luin paikallislehdestä, että museolla olisi taidepaja ja innostuin siitä niin, että päätimme mennä katsomaan, mistä on kyse. Valitettavasti kyse oli vain värityskuvien puuväreillä värittämisestä museoaulassa. Ei osallistuttu. Kiertelimme näyttelyt ja suuntasimme kahville.Tämä oli lopulta suosikkini taidemuseokierroksellamme. Sain ihania synttärilahjoja: toivomani Marimekon Kaksoset-pussilakanat mieheltäni (hankin ne lopulta kyllä itse ystävämyynnistä, koska ”reitti” lahjan hankkimiseen oli puolison mielestä hankala, vaikea ja työläs. Hän toimi maksumiehenä, ja minä sain toivomani paketin), ihanan kasvikirjan ja Akateemisen kirjakaupan lahjakortin ystävältäni, kukkia (ei kuvassa) toiselta ystävältäni, taulun ja Marimekon pyyhkeet äidiltäni (ei kuvassa), kivoja kortteja ja hyvän mielen. Olen pitkin viikkoa istahtanut sohvalle ja lukenut ja selaillut saamaani kasvi-/kukkakirjaa. Se on lumoava. Koko viikon aamut olivat utuisia ja sumuisia. Kävin päivittäin kunnon sykelenkillä, ennen kuin teimme jotakin yhteistä neljätoistavuotiaan kanssa. Ihailin maisemia ja totesin, että tällainen syksy on minulle ihan jees. Läheinen lenkkimetsikkö ja Katariinanlaakson luontopolun alue olivat taianomaisia usvan peittäminä. Vaikka emme puukynävärittelystä taidemuseolla pitäneetkään, innostuimme loman aikana uusista värityskirjoista ja tusseistamme. Yllätyimme neljätoistavuotiaan kanssa molemmat, miten rauhoittavaa, palauttavaa ja rentoa tekemistä yhdessä värittäminen voikaan olla. Innostuimme myös hyvistä tusseista, joiden kanssa värittäminen on aivan eri juttu kuin esimerkiksi puuväreillä tai joillakin rempulatusseilla. Tytär on huippuhyvä ja tarkka värittäjä, minä suuripiirteisempi, tätä naureskelimme väritysten lomassa…Kun on aikaa ja jaksamista, on ihan kivakin kokkailla jotain ”vähän enemmän”. Tällä viikolla tein lasagnen, josta riitti kahdeksi päiväksi. Lasagne on lempiruokiani, mutta se päätyy listalle harvakseltaan, koska tekemiseen menee niin paljon aikaa. Tai no, paljon ja paljon… Mutta mukavuudenhaluiselle antikokille lasagne on ruoka, joka vaatii paljon. Torstaina neljätoistavuotias pääsi kummitätinsä kanssa Salon seudulle kurpitsajuttuihin, minä sen sijana suntasin ystävän kanssa synttärikahville Fontanaan. Join perinteisen kahvin ja nautiskelin juustokakkua vadelmakastikkeella. Juustokakku on ehdottomasti kaupungin parhaita! Suosittelen. Perjantaina lähdimme aamulenkin jälkeen katsomaan Runosmäessä sijaitsevaa yhteisötaidenäyttelyä. Aikamatka 20360 oli upea kokonaisuus. Olin pitkään miettinyt tähän tutustumista, nyt sen viimeisellä näyttelyviikolla päätimme vihdoin lähteä aikamatkalle. Lauantaina vein neljätoistavuotiaan yleisurheilutreeniin ja suuntasin Aurajokivarsilenkille. Oli kylmä mutta aurinkoinen sää ulkoiluun. Kiersin Tuomaansillan kautta ja nautiskelin kirkko- ja jokimaisemista. Lehtiä on nyt enemmän maassa kuin puissa. Talvi on tulossa.
