Tag: koronavirus

Sano se ääneen -sarjan ensimmäisessä (sarjan kevyt aloitus) postauksessa päästään vauhtiin ja esitellään erään elämän totuuksia. Sellaisia, joita herkästi ajattelee, että kaikilla on ja kaikki tekevät, ainakin luulevat minusta, mutta…Valehtelematta paras. …lajittelevani riittävästi roskia. Koska en sitä tee. Se hävettää ja harmittaa, enkä kehtaa edes muttaa tähän kirjoittaa. Jonakin päivänä kunnostaudun. …pitäväni hyvää huolta omaisuudestani. […]

Viikko on ollut vähintäänkin erikoinen. Olemme viettäneet kokonaisen viikon koronakaranteenissa ja joutuneet sumplimaan menemisemme, lähinnä aamulenkit ja iltapäivän pyöräsessiot, sen mukaan, milloin muita ihmisiä on liikenteessä vähiten ja missä heitä liikkuu mutu-tuntumalla kaikkein vähiten. Olemme onnistuneet kiitettävästi sosiaalisten kontaktien välttämisessä, ja käyneet vain kerran drive in -testauksessa, jossa ikkuna piti avata ja nenä tyrkätä tarjolle. […]

Seitsemäs lomaviikko on lopussa. Vielä yksi kokonainen lomaviikko jäljellä. Vaikka vankkumaton arjen ystävä olenkin, en toistaiseksi ole kaivannut takaisin työhön. Tämän viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti alkuviikon hellepäivät, ystävälenkit, pyöräretket, yhdeksänvuotiaan 60 metrin juoksun oma ennätys ja oman erän kisavoitto sekä hänen oppimansa pääedellähyppy altaaseen. Tähän olisin halunnut listata lisäksi Ahvenanmaan miniloman, joka meidän piti tehdä […]

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Rivien väleistä voi lukea harmituksen, surun ja jonkin katkeruuden tapaisen. Miksi meille ja miksi juuri nyt? Lohduttomimpana tässä koen kolme asiaa: 1) sairastava ja positiivinen en ole minä itse eikä mieheni (eli me joudumme ”sijaiskärsijöiksi” pitkään karanteeniin), 2) pitkään odottamamme pienen pieni lomareissu ystäväpariskunnan kanssa peruuntui ja 3) yhdeksänvuotiaan kesälomareissu mummon […]

Kesän piti olla vapaa. Vapaa työstä, vapaa koronasta, vapaa stressistä. Heti kesän alussa laaja uutisointi koronarajoitusten purusta ja korona-aallon selättämisestä sai hymyn huulille, ihmiset liikkeelle, ravintolat avaamaan ovensa, jalkapallofanit matkustamaan Pietariin ja jonottamaan sankoin joukoin kotikaupunkiensa jalkapallokatsomoihin. Nuoret viettivät elämänsä alkukesää, ystävät tapasivat toisiaan ja Turun jokirannassa villiinnyttiin kuin vasikat kevätlaitumella. Rokotusjärjestelmän toimivuutta hehkutettiin kodeissa, […]

Meinasin kirjoittaa otsikkoon, että koronarokote saa ihmisen ihan sekaisin. Sitten en tohtinutkaan. Vaikka totta toinen puoli: miten paljon sitä käyttääkään aikaa itsensä seuraamiseen, oiretarkkailuun ja ystäväpiirikokemusten kartoittamiseen ensimmäisen vuorokauden aikana rokotteen saatuaan. Tiedän, etten puhu vain omasta puolestani, sillä nopean kartoitukseni tuloksena liki 30 ystävää, tuttavaa ja some-seuraajaa kertoivat syyllistyvänsä samanlaiseen vouhotukseen. Sain ensimmäisen koronarokotteeni […]

Korona-aikaa on takana aika tarkkaan vuosi ja kolme kuukautta. Vuosi ja kolme kuukautta sitten pakkasin työvälineeni kampukselta, rakensin työpisteen esikoisen entiseen huoneeseen ja asennoidun uuteen etä-liitteiseen arkeen. Noin puoli vuotta sitten alkoivat koronarokotukset, ja tällä hetkellä valtakunnassa uumoillaan laumaimmuniteetin saavuttamista elokuun loppuun mennessä. Vaikka ylioptimistisen luonteen ja asenteen omaankin, tähän asiantuntijaskenaarioon minä en usko. Liki […]

Ja se on hyvä. Arki ei ole kummallista, erikoista, kovinkaan vaihtelevaa, suuria tunteita herättävää, saati auvoista. Arki on arkea. Arki on arkisia tilanteita ja kohtaamisia, työtä, kotia, perhettä, harrastusta, viikonlopun odottelua. Näinä poikkeuksillisina aikoina arki on elämän kannatteleva voima, elämänsuola ja punainen lanka. Arki on itselleni elämäni aakkosissa ehdoton ja todellinen ISO A.  Nyt tasan […]

Muistan varmasti aina Turun Sanomien koronapäiväkirjani kevään 2020 kirjoituksen, jossa totesin itkeneeni ensimmäisen kerran korona-aikana. En itkenyt siksi, että olisin saanut tartunnan, en siksi, että läheiseni olisi saanut sen, en etätyöhön ja -kouluun siirtymisen enkä pandemiarajoitusten vuoksi. Itkin, koska kokonaisuus alkoi ahdistaa. Kaiken peruminen alkoi ahdistaa. Sosiaalisen elämän katoaminen alkoi ahdistaa. Olin tehnyt ison työn […]

Odotan koronaviruspandemian väistymistä. Kulunut vuosi on ollut monella tavalla raskas: on pitänyt siirtyä etätyöhön ja -kouluun, vähentää sosiaalisia kontakteja ja tottua peruutuksiin. Lomamatkat ja juhlat on pitänyt suosiolla unohtaa ja siirtää tuonnemmaksi. Myös omia toimintatapojaan on ollut pakko päivittää. On pitänyt sopeutua. Kun korona-aikaa nyt katsoo taaksepäin, on melko helppo todeta, että kaikkeen tottuu ja […]