Tag: perhe

Kevät on täällä. Useimmille se on valtava helpotus ja hersyvän ilon aihe, mutta minua kevään tulo ahdistaa. On aina ahdistanut. Suorastaan vihaan maalis-huhtikuuta. Keväällä valo yllättää. Ennen pimeyden vallassa vietetyt aamut ja illat ovatkin yhtäkkiä kirkkaita ja olohuoneen ikkunat loistavat likaisuuttaan. Eteinen haisee pölylle, ja pää täyttyy pitäisi-vaatimuksista. Kevät ei ole minun juttuni. Minä olen […]

Olen ollut kolmasluokkalaisen kanssa viikon hiihtolomalla. Oikeammin ja virallisemmin minä olen ollut vapaajaksolla, lapsi lomalla. Ne ovat oikeastaan yksi ja sama asia, mutta… Viikko on mennyt nopeasti, ja loma on tuntunut lomalta. Se tuntui siltä ihan ensipäivistä lähtien, mikä on melko erikoista, sillä usein lomamoodiin pääsemiseen menee ainakin kolme vuorokautta. Viikon parhaisiin lukeutuivat hiihtäminen, äänikirja, […]

Muistan varmasti aina Turun Sanomien koronapäiväkirjani kevään 2020 kirjoituksen, jossa totesin itkeneeni ensimmäisen kerran korona-aikana. En itkenyt siksi, että olisin saanut tartunnan, en siksi, että läheiseni olisi saanut sen, en etätyöhön ja -kouluun siirtymisen enkä pandemiarajoitusten vuoksi. Itkin, koska kokonaisuus alkoi ahdistaa. Kaiken peruminen alkoi ahdistaa. Sosiaalisen elämän katoaminen alkoi ahdistaa. Olin tehnyt ison työn […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät (joudun tässä kohtaa oikeasti pohtimaan, mitä tällä viikolla on tapahtunut) edessä häämöttävän loman pohtiminen, valmiiksi saatetut työt ja yhteiset sarjaillat. Kokosin viikon parhaat etsimällä tietoisesti jotakin hyvää kustakin päivästä – vaikka viikko on ollut hektinen ja paikoin kuormittava ja korona-arki alkaa tympäännyttää, on jokaisesta päivästä löytynyt ainakin yksi pieni ilonaihe. Katso […]

”Missä sinun tulisi kehittyä?” kysyttiin Twitterissä, ja minä innostuin jälleen. Olen huomannut, että Twitter tarjoaa sosiaalisista medioista oikeastaan eniten keskustelun avauksia, pohdittavaa. Jos ei muuten ole pää täynnä kiirettä ja erilaisia ilmiöitä, niin Twitteriä lukemalla niitä kyllä kertyy! Uppoudun twiitteihin ja niiden kommentteihin usein aamukahvilla, ja asiat jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Tällä kertaa keskusteltiin ihmismielestä, […]

Tähän viikkoon mahtui monenlaista. Suurimmaksi osaksi monenlaista hyvää, kivaa ja mukavaa. Viikon parhaimpiin ylsivät yhdeksänvuotiaan arviointikeskustelu, uusi taideteos ja pilkkihommelit. Armeijaan lähtenyt siis piti lupauksensa ja vei pikkusiskon pilkkimään Pitkäsalmen jäälle. Se oli meistä kaikista yksi viikon kohokohdista. Kokosin tämän viikon parhaat palat siten, miltä ne näyttäisivät sanapilvinä tai sanakoontina. Lopuksi virittelin sanoista – miltei […]

Seuraa kertomus siitä, miten valmistuin tohtoriksi ja kuinka selvisin väitöksestä. Seuraa toivepostaus. Toive esitettiin minulle jo viime joulukuussa, mutta julkaisukalenteri – kyllä, minulla on julkaisukalenteri! – antoi myöden vasta nyt. Väittelin filosofian tohtoriksi Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta, kansanterveystieteen alalta toukokuussa 2020. Se oli seitsenvuotisen matkan huipentuma, yhdenlaisen aikakauden päätös. Yksi suurimmista unelmista kävi toteen. Tohtorikoulutukseni […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät aivan ehdottomasti Armeijaan lähteneen etävalatilaisuus ja kaikin puolin ihan tavallinen, jopa jouheva arki. Paukkupakkaset, lumi ja tutkimusartikkelin julkaisu saivat mielen hyväksi ja hymyn huulille. Toisinaan (totta puhuen päivittäin) tuntui, että päivät alkavat ja loppuvat ja niiden sisältö on aivan samanlainen joka ikinen päivä. Noin suunnilleen. Illalla tietää, mitä aamulla tapahtuu, aamulla […]

Palaa. Useinkin. Kiitos kysymästä. Olisi ihanan idyllistä vastata, että kun omaa positiivisen elämänkatsomuksen ja hymyilee päivittäin, ei hermostu koskaan mistään. Mutta totuus on toisenlainen. Pinna palaa, ja sitä ei ole ulkopuolistenkaan vaikea huomata. Se palaa, jos suunnitellut asiat eivät suju, kuten pitäisi tai kuten oli ajatellut. Se palaa, kun joku tai jokin on liian hidas […]

Viikko oli edeltäjäänsä huomattavasti leppoisampi. Tai pitäisikö sanoa, että kaikenlainen tekeminen oli vähemmän tahmeaa kuin viime viikolla… Se johtui varmasti monestakin asiasta: työtehtävien suhteen vallitsi mukava hallinnan tunne, siirtymät työtehtävästä toiseen olivat riittävät ja vapaa-ajalla tapasin ystäviä, liikuin ja sain luettua uutta äänikirjaa. Viikon parhaat -listauksen ykköseksi taitaakin kivuta äänikirja. Luen Eeva Koulun ”Korkeintaan vähän […]