Te kysyitte, minä vastaan -blogihaaste

Otsikossa tärkeimmät selitykset. Halusin osallistua haasteeseen, jossa sosiaalisen median seuraajat saivat kysyä minulta mitä tahansa ja minun piti niihin vastata. Vastasin lyhyesti kysymyksiin somessa ja koostin laajemman kokonaisuuden blogiin.

Minkä ikäinen olet?

Tadaa, huudahti keski-ikäinen nainen ja ilmoitti täyttävänsä lokakuussa 45 vuotta. Neljäkymmentäviisi. Henkinen ikäni taitaa liikkua jossain 25 ja 35 ikävuoden välimaastossa – en oikeasti tunne itseäni yhtään liian vanhaksi.

Mikä on elämäsi tärkein arvo?

Hyvä ja hankala kysymys. Minulla olisi kolme arvo, jotka haluaisin vastata, mutta valitsin niistä tähän kärkeen nyt sitten luottamus ja elämän vaaliminen. Ne pitää sisällään kaiken olennaisen ja luovat vahvan perustan olemiselle ja tekemiselle.

Miten jaksat aina hymyillä ja olla positiivinen?

Perusluonteeni on yltiöpositiivinen. Voiko luonne olla positiivinen? No, olen perustaltani hyvin positiivinen. Näen iloa ja valonpilkahduksia joka päivässä ja hetkessä, ajattelen mieluusti kaiken hyvän kautta. Joskus liiaksikin. Mutta. Ikäviin asioihin ei kannata takertua, vaan hetken märehtimisen jälkeen suunnata katse eteenpäin.

Siinä on jonkinlainen elämänmottoni. Uskon myös, että kun ajattelee, että kaikki järjestyy ja onnistuu, niin todennäköisesti käy. Ja se hymyilyttää. Hymy ja nauru vievät murheet mennessään.

Keitä perheeseesi kuuluu?

Meitä on viisi: minä, puolisoni, esikoispoika, keskimmäinen poika ja iltatähtityttö. Pojat ovat jo lentäneet pesästään, ja nykyään saman katon alla asumme vain minä, puolisoni ja pian 11-vuotias tyttäremme.

Mikä on lempivärisi?

Olen värikäs mustan ystävä.

Mikä on lempikotityösi?

Aivan ehdottomasti keittiön puunaaminen – tiskipöydän pitää pysyä puhtaana. Kun näin on, hallinnantunne säilyy ja samalla minun mieleni pysyy rauhallisena, vaikka koko muu huusholli olisi räjähdyspisteessä. Pidän myös lattianpesusta, siitä puhtauden tuoksusta, joka siitä syntyy.

Mistä et pidä työssäsi?

Unelmatyössäkin on karikkonsa. Minulle eniten harmaita hiuksia aiheuttavat kaikenlaiset byrokraattiset lomakkeet ja paperityöt. Sihteeriys ja tietynlainen tarkkuus eivät asu minussa.

Miksi et kerro enempää parisuhteestasi/avioliitostasi?

Siinä menee raja. Siksi. Olen luvannut puolisolleni, että hän ei juurikaan esiinny blogissani tai somessani ja sen lupauksen aion pitää. Kun hänestä mainitsen, kysyn mainintaan aina luvan ennen julkaisua…

Miten ruusufinnisi voi?

No ei kovin hyvin. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Kuten aiemmin olen kertonut, aiemmin täysin persikkaiseen ihooni ilmestyi ärhäkkä ruusufinni kolmannen koronarokotteen ja sairastetun koronataudin jälkeen. Ja sitä edelleen tässä hoidan ja hoivaan. Raskas reissu.

Mitä haluaisit tehdä 10 vuoden kuluttua?

Haluaisin työssäni toimia kuten nyt, mutta toivon siihen lisämausteita mm. uuden kolutukseni myötä. Haluaisin joskus johtaa ammattikorkeakoulumme tutkimusryhmää, työskennellä free-toimittajana ja kirjoittaa. Aivan ehdottomasti kirjoittaa. Haluaisin loma-aikoina matkustaa ja nähdä maailmaa. Niin, ja kasvattaa kasvihuonekurkkuja ja -tomaatteja.

Miksi aloitit aikanaan blogin kirjoittamisen?

Tähän on hyvä päättää tämä postaus. Aloitin, koska rakastan kirjoittamista ja mielestäni osaan kirjoittaa ihan hyvin. Pääsin vauhtiin Turun Sanomien Koronapäiväkirja-blogilla koronapandemian alussa ja siitä päätin rohjeta jatkaa omaan blogiin. Ja tässä sitä ollaan kirjoiteltu nyt yli kaksi vuotta. Hyvä niin.

Minulta kysyttiin lisäksi teinivuosista selviytymisestä – siitä on tulossa ihan oma postauksensa!

Tähän on tultu.

Minna