On taas sunnuntai, ja se on merkillistä. Tai ei se, että on sunnuntai vaan se, että taas on sunnuntai. Elämme sellaisia viikkoja, jolloin työssä alkaa käynnistyä keväthärdelli, harrastuksia on joka perheenjäsenellä riittämiin ja viikonloppuisinkin riittää tekemistä. Viimeksi mainittu on minusta erityisen mukavaa. Kaikki tekeminen, mikä on sovittuna viikonloppuihin, on yleensä ja melkein aina palauttavaa, rentouttavaa ja kivaa.
Niin tälläkin viikolla: parasta oli, kun saimme tavata kummitytön perhettä, heti toiseksi parasta oli se, että neljätoistavuotiaalla oli omaa rippikoulumenoa sekä lauantaina että sunnuntaina, mikä ikään kuin vapautti itselleni treeni-, ulkoilu ja parisuhdeaikaa.
Tilannekuvia viikon varrelta
Olen jo kavereiden somessa nähnyt monia sinivuokko-otoksia, mutta vasta tällä viikolla näin itse ensimmäiset sinivuokot. Nekin olivat melkoisen nupussa, mikä saattoi johtua siitä, että näin ja kuvasin kukat koleassa aamuhetkessä. Viikko on ollut yllättävän kylmä, ja loppuviikolla pukeuduin jälkeen talvitakkiin ulkoillessani. Kylmyyden vuoksi luonto hidastelee, eikä Aurajokivarren kirsikkapuut ole vielä kukassa. Viime vuonna tähän aikaan olivat…Treenit ovat kulkeneet tälläkin viikolla (viikon parhaat -koontini ovat toisteisia, mutta mutta, tämmöistä tämä arki on): salitreenissä personal trainerin johdolla tein enkat syvätakakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Taisi ennätystulos tulla myös bulgarialaisessa kyykyssä. Salitreenin lisäksi olen lenkkeillyt, arkikuljeskellut sekä käynyt cross trainingissa ja pure strenghtissä. On ollut hyvä liikuntaviikko. Ja se on kiva asia!Perjantaina pidin puolikkaan arkivapaan, jonka tunnit olin tehnyt ”pankkiin”. Kummityttösemme perheeseen syntyi muutama viikko sitten vauva, ja minä lupauduin silloin tällöin hoitamaan kummityttöä. Onneksi lupauduin, sillä se on vapauttavaa ja ihanaa. Omat lapset ovat jo niin isoja, että tämä tällainen pikkulapsitouhuilu tuntuu kutkuttavalta. Perjantaina vietimme aikaa ulkona (tyttöä ei meinaa saada sisälle, kun kerran ulos lähdetään), sisällä leikimme legoilla, nukkevauvoilla, palikoilla ja luimme kirjoja. Kaiken kruunasi se, että sain lähtiessäni todeta, että huomenna taas nähdään. Lauantaina suuntasimme heille kylään pitsat mukanamme ja vietimme aikaa iltaan saakka. Olipa kiva viikonloppu.Sunnuntaina ulkoilin, kirjoittelin blogijuttuja, puhuin maratonpuhelun ystäväni kanssa, siivoilin sijaiskotia ja tein toiveruokana nachopeltiä. Pitkästä aikaa. Iltapäivän lopuksi teimme neljätoistavuotiaan kanssa perinteeksi muodostuneen, vähän päämäärättömän linja-autoajelun. Kipaisimme samalla reissulla täyttökaupassa.
