Toivepostaus: Uni ja palautuminen – miten on mennyt?
Olemme jälleen toivepostauksen äärellä. Kysyin taannoin sosiaalisessa mediassa, mistä seuraajani toivovat postauksia. Suurin osa toiveista koski jollakin tavalla hyvinvointia, terveyttä tai ihan tavallista arkea. Kohdennettuja hyvinvoinnin toiveita olivat uni, palautuminen, rentoutuminen ja ravitsemus. Ja toki se, miten nämä juuri minun elämässäni näyttäytyvät, mitä teen näiden eteen, milloin voin hyvin ja niin edelleen.
Niinpä tartuin nyt yhteen näistä.
Uneen ja palautumiseen – miten on mennyt?
Kuten olen monesti aiemmin kirjoittanut, liikunta, terveellinen ravitsemus ja uni ovat hyvinvointi peruskiviä. Niistä kivistä muodostuu jonkinlainen terveyden peruskallio. Kun näillä osa-alueilla menee kivasti, arkikin rullaa kivasti. Ja kun arki rullaa kivasti, voin hyvin.
Olen vasta aikuisena ymmärtänyt unen ja levon merkityksen. En ole lepäilijä, en koskaan ikinä nuku päiväunia (ellen ole tosi sairas), en edes lepää makuuasennossa – ne eivät ole minun juttuni. Sen sijaan öisin minun pitää nukkua. Vaakatasossa. Olen aina ollut se tyyppi, jolle jo viisi tuntia hyvää unta on riittävästi. Nykyään sanoisin, että kuusi tuntia on minimi. Seitsemän on ideaali. Ja viikonloppuisin menee yli kahdeksan tuntia, jos olemme valvoneet kivan sarjan tai leffan äärellä yli puolenyön. Esimerkiksi.
Nukkuminen on minulle palautumista. Palaudun oikein hyvin myös lomalla, viikonloppuina ja yleisesti vapaa-ajalla, kun saan olla irti työstä ja tehdä vain ei-niin-välttämättömiä juttuja. Kirjat, äänikirjat, siivoaminen, piirtely, kirjoittaminen ja perhehetketkin ovat palauttavia. Hyvä uni on silti kaiken a ja o.
Olen seurannut unta ja aktiivisuuttani jo viitisen vuotta älykellosta. Olen tullut sellaisiin johtopäätöksiin, että seitsemän tuntia unta todella on oma ideaalini, mitä aktiivisempi olen, sitä paremmin uni maistuu ja sen paremmat ”unikäyrät” ovat ja mitä paremmin syön iltapalalla, sitä varmemmin saan nukuttua aamuun saakka.
Nukun yleisestikin aamuun saakka ilman katkoksia. Muutama poikkeus tässäkin säännössä on: pms-aikana saatan herätä muutamana yönä neljän-viiden aikaan aamuyöllä hetkeksi ja jos joku kolistelee tai touhuaa jotakin aamutuimaan, herään takuuvarmasti pieneenkin kolahdukseen. Muuten menee mukavasti täysillä öillä. Sen kertoo kellokin.
Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten olen koskaan murehtinut tai stressannut öisin. Oikeastaan, jos olen kovin kuormittunut, nukun jopa paremmin ja syvemmin kuin normaalitilassa. En myöskään ole ollut meidän perheessämme se, joka valvoo (jo kotoa pois muuttaneiden) poikien kotiintuloja ja ovenkolahduksia. Se on ollut mieheni. Minä olen pystynyt oikein hyvin nukkumaan, vaikka kaikki eivät ole olleet kotosalla…
Älykellon mukaan nukun hyvin, tulos on usein 5/7 yöstä erittäin hyvä, 2/7 yöstä hyvä. Vihreällä molemmat. Kaikenlaisten käyrien mukaan uneni on palauttavaa ja energisoivaa, mistä olen ikikiitollinen. Uskon ja gtiedän, että tähän vaikuttaa myös aktiivisuus, kuten alussa kirjoitin. Mitä enemmän liikun, sitä paremmin nukun ja voin.
Oikeastaan uni ja unentarve ja se, että vaatii saada nukkua yöaikaan, ovat varmimmat keski-ikäisyyden merkit itselläni.
Tähän on tultu.
Minna