Eletään sellaista aikaa vuodesta tai oikeammin keväästä, että toivo alkaa herätä. Maalis-huhtikuun vaihde on ihan kamalaa aikaa, huhtikuu on kuukausista pahin. Mutta nyt, kun valoon on tottunut, maisema alkaa näyttää enemmän vihreältä kuin harmaalta ja lintujen laulu muistuttaa kesästä, helpottaa. Yhtenä aamuna, työmatkalenkillä, minut suorastaan valtasi onnellisuus: toivoa on. Kohta on kesä. Toivon mukaan pitkä, kuuma kesä. Kesäloman alkuun on enää nelisen viikkoa. Kokosin tämän viikon parhaat kuvina.
Toukokuisen viikon parhaat kuvina
Työviikon alkupuolella vietimme kehittämispäivää kauniissa ympäristössä, Kavalton tilalla Harvaluodossa. Nappasin kuvan pihan lammesta, johon osa porukastamme kastautui päivän aikana, vaikka ilma oli suhmurainen ja minun mielestäni jopa kolea. Hyrrrr.Viikkoon mahtui myös nuorten gterveyden edistämisen hankkeen kouluvierailut ja terveyskioskitoteutus, joissa sain olla mukana. Tämän kerran teemoja olivat nikotiini, päihteet, suorituskyky ja seksuaalisuus. Ilma suosi meitä melkein joka toteutuksella, joten voimme pitää toimintaamme ulkona välituntisin.Viikkoon on mahtunut myös tuttu määrä lenkkeilyä ja salitreeniä, myös ryhmäliikuntasessioita. Tällä viikolla treenasin personal trainerin kanssa, kerran pure strenght -treenissä ja kerran cross trainingissa. Mitä enemmän liikun, sitä virkeämpi olen ja sitä enemmän jaksan perusarjessa. Samalla voimalla sujuvat nukkuminen, syöminen, sosiaaliset kontaktit ja niin edelleen. Liike on lääke vai miten se meni?Tälläkin viikolla olen kierrellyt lenkkieni yhteydessä hautausmaalla. Joka kerta löydän sieltä ihmeteltävää ja katseltavaa, uusia hautoja. Tällä viikolla ihastelin vehreyttä, kevät on saapunut myös hautausmaalle. Viikon kohokohta oli ehdottomasti 30-vuotisylioppilasjuhla, josta kirjoitin perjantaina blogiin. Aloitimme vanhalta lukioltamme Tuureporinkadulta ja pääsimme entisen rehtorin johdolla kiertelemään TSYKissä. Olipa nostalgista ja mukavaa! 30-vuotisylioppilasjuhlaan oli ilmoittautunut kaikkiaan 32 entistä TSYKin lukiolaista. Asukoodia ei ollut, mutta ylioppilaslakki oli toivottu asuste juhlaamme. Tässä peilaan itseäni sijaiskotimme porraskäytävän lasiovella. Lakki mahtui vielä päähän. Askartelimme/taiteilimme kuvaamataidon opettajan johdolla ihanat omakuvat toinen toisillemme kalvo-tussi-tekniikalla. Lopuksi valitsimme itse taustakartongin kalvokuvalle. Omani on ihana, tunnistettava ja niin hieno, että kehystän sen, kunhan pääsemme takaisin omaan kotiimme. Kiitos Maijalle kuvasta! Kuvat toimivat paikkakortteinamme illallisella. Pelasimme myös juhlabingoa… Kirsikkapuut ovat kukintonsa loppupuolella. Ne ovat ihania. Aina kun mahdollista, kuvaan niitä. Tässä jokirannasta otetussa kuvassa näkyy postauksen alussa mainistsemani toivonkipinä. Ihana valo, hiljalleen ilmestyvät vihreys ja ihmiset penkeillä. Kesä tulee!
