Töttöröö! Vappuviikon meininki oli pääasiassa arkinen, vaikka viikonloppu tuntuikin ihan extrapitkältä yhden ylimääräisen vapaapäivän vuoksi. Työarjessa tahti on ollut tiukka: viimeistelin opintojaksot, pidin viimeiset opetukset, aloitin ja viimeistelin tehtävä- ja tenttiarvioita, lähetin yhden hankehakemuksen, kirjoitin loppuun asiantuntija-artikkelin, olin mukana yhdessä hankekoulutuksessa ja osallistuin kaikenlaisiin tiimipalavereihin ja -sähköpostiketjuihin. Toukokuussa tahti kiihtyy, mutta omalta osaltani tänä vuonna toukokuu näyttää (toistaiseksi) melkoisen seesteiseltä. pahin ruuhka on varmasti muutamassa viikossa ohi.
Kotiarki täyttyi perusjutuista, kuten kotihommista, treeneistä, lapsen harrasteista, kauppareissuista, rippijuhlasuunnittelusta. Vappua vietimme kummitytön perheen kanssa kahtena päivänä, vierailimme lisäksi tivolissa (kaksi kertaa, koska eilisen rannekkeella sai alennusta uudesta rannekkeesta) ja kävimme vappubrunssilla Harjattulan kartanossa. Ilma oli oikeastaan koko viikon mukavan keväinen. Kirsikkapuutkin ovat jo kukassa. Parasta. Kokosin vappuviikon parhaat kuvina.
Vappuviikon parhaat kuvina
Vappuviikolla näin kevään ensimmäiset valkovuokot. Niitä oli paljon monissa lämpimissä ja aurinkoisissa paikoissa. harmittelin, etten ”ehtinyt” ottaa kuvaa eräästä automatkan varren valkovuokkoniitystä. Ne näyttivät upeilta! Valkovuokot liitän äitienpäivään, nyt taitaa olla siinä ja siinä, ovatko vuokot vielä voimissaan viikon päästä. Ehkäpä ovat. Olin tällä viikolla erityisen mielissäni yhdestä asiasta: pystyin pitämään melkein kokonaisen etäpäivän sijaisasunnolla (mies oli muualla töissä) ja sain siinä kaiken ohessa uuniin broilerkiusauksen, joka sai muhia lämmössä kaksi tuntia ennen kuin otin sen pois. harvinaista herkkua, että työpäivän aikana ehtii ajatella iltapäivän ruokakattausta. Nyt iloitsin tästä asiasta ja ruoasta kolme päivää. Me söimme siis tästä kaksi päivää, minä vielä kolmannenkin… Laitan myöhemmin ohjeen tähän maailman helpoimpaan kotiruokaan.Kirsikkapuut kukkivat. Ne ovat upeita, ja niitä kuvasin tällä viikolla vähän joka kulmasta. Sunnuntaina huomasin, että pääkirjastonkin edustalla oleva puu oli kukassa, muutamia päiviä aiemmin se oli vasta nupuillaan. On niin kevät.Ja vielä toinen kuva kirsikkapuusta. Lupaan, etten enää täytä kuvapostauksia niillä tämän jälkeen. Vaaleanpunaiset kukat ovat toivon elementtejä: pian on kesä.Kauan mietin postaanko tätä alaviistosta otettua hiukan tärähtänyttä ”keharikuvaa”. Mutta koska some ja verkko on täynnä täydellisiä hetkiä ja otoksia, ajattelin keinuttaa hiukan laivaa ja antaa mennä. Tässä olen lähdössä onnellisena työmatkalenkille ja työpaikalleni koulutusaamupäivään kouluttajaksi. Takki on vähän auki ja nuhruisena, reppu selässä ja aurinkolasit pään päällä sijaisasuntomme rappukäytävässä. Iloista silti.Vappupäivänä, ensimmäinen toukokuuta, ajelimme Harjattulan kartanoon vappubrunssille. Kattaus oli kiva, ruoka melko perus, seura mitä parhainta. Ruoan jälkeen kävelimme Juho Kustin rannalle ja nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Neljätoistavuotias halusi kahdesti tivoliin. Ekan keran hän pääsi sinne isovanhempiensa kanssa, toisen kerran minun kanssani. Hän uskaltautui hurjiin laitteisiin, minä tyydyin katsojan rooliini. Olin joskus nuorena hurjapää, mutta nykyisin jo härvelien pyörimisen katsominen tekee häijyä.
