Viikkoni kuvina

Taas yksi arkiviikko takana. Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, miten he toivoisivat minun koostavan viikon parhaat. Viikkoni kuvina sai eniten ääniä, joten täältä pesee!

Maanantai

Viikon paras päivä. Arkea ja arkisia asioita. Sähköpostihommia, hankehommia ja luovuuslenkki. Vaihdoimme etanoille ”pahnat” eli hankimme uudet lehdet, kävyt ja mullat, lisäsimme vettä ja siistimme jauhoastian.

Tiistai

Tiesin jo aamulla, että tästä tulisi kiireinen päivä, sillä yhdeksänvuotiaan yleisurheilukisat alkaisivat kuudelta ja pelipaikalla (45 minuutin matkan päässä kotoa) piti olla tuntia ennen viestiskisan alkua. Työpäivä oli hektinen ja sen päätti THL:n hankeviestinnän koulutus. Keittelin samalla ruoan, jotta ehtisimme ajoissa kisoihin. Tytär osallistui kaikkiaan kolmeen viestijuoksuun varsin ansiokkaasti.

Keskiviikko

Peruspäivä. Ei erikoista. Opintojaksosuunnittelua. Hankeviestejä. Spagettia ja jauhelihakastiketta. Kotitreenit. Shakkipeli.

Torstai

Miksi aina sataa? Koko ajan sataa. Harmaa keli harmittaa. Kaipaan kesää. Kaipaan kesää niin valtavasti, että melkein itkettää. Mutta sokerista en ole – lenkille pitää päästä, vaikka taivas repeäisi! Parasta oli kollega-tiimi-tapaaminen livenä kampuksella. Kummallista ja kivaa.

Perjantai

P niin kuin perjantai ja P niin kuin piiiiitkä päääääivä. Monenlaista työasiaa hoidettavana, kokouksia, ohjauksia, hankkeen somejuttuja ja monen monta puhelua. Neljältä tuntui, etten ainakaan tuntiin jaksa puhua mitään kenellekään. Lämmittelin eilisiä ruokia, ja söimme ne kaikessa hiljaisuudessa. Iltapäivän suursiivous ja hyvän äänikirjan kuunteleminen saivat piristymään. Pukeuduin ensimmäisen kerran sitten huhtikuun villasukkiin.

Lauantai

Nukuin hyvin ja pitkään. Minulle liki kahdeksan tuntia unta tarkoittaa pitkiä yöunia. Arkisin nukun noin kuusi tuntia ja sekin on ihan jees. Aamulla paistoi aurinko. Lenkillä kastuin. Viikonloppukimppu oli ihana. Istuin ja katselin sitä haltioissani päiväkahvin ajan. Yhdeksänvuotiaalle tuli kaveri yökylään. Se tiesi minulle hetkisen omaa aikaa. Vuhuu.

Sunnuntai

Hidas aamu. Uusi äänikirja. Etanalaatikon siivous. Lenkki ystävän kanssa. Nachopeltiä ruoaksi, esikoinenkin tuli syömään. Yhdeksänvuotiaalla on nuha. Päästin kirosanan. Matruusi on viimeisellä lomallaan, sitten vielä kaksi viikkoa armeijassa ja siviilielämä odottaa. Toistan itseäni: aika kuluu ihmeellisen nopeasti.

Ensi viikko on tiivis. Päivä kerrallaan siitäkin kaiketi selvitään.

Tähän on tultu.

Minna