Viikon plussat ja miinukset

Kokosin viikon parhaat pohtimalla sen antia myönteisinä ja kielteisinä (anteeksi, kehitettävinä) tapahtumina. Plussina ja miinuksina. Viikko on ollut tahmeampi kuin edeltäjänsä, siihen on liittynyt paljon pohdittavaa, kiirettä – tai ainakin kiireentuntua – tekemistä ja menemistä.

Koronakaudella meneminen on lähinnä menemistä keittiön, olohuoneen, työhuoneen, kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välillä. Välillä suunnataan ystävälenkille, kuskataan lapsi harrastukseen ja piipahdetaan lähikaupassa.

Plussat

Aivan ehdottomasti plussien kärkeen yltää talvi, talvinen keli, lumisade, pakkaset ja kaikki, minkä voi linkittää ihan oikeaan, kunnon talveen. Viime viikon tavoin, olen nauttinut valkoisesta maastosta ja valaistuvista illoista. Tätä lisää!

Nukkuminen. Olen nukkunut omasta ja älykellon mielestä tällä viikolla erittäin hyvin. Kello vilkkuu vihreällä, ja siitä voidaan havaita, että uni on syvää, siinä on riittävästi REM- ja syvän unen jaksoja. Kaiken kukkuraksi unen voi todeta olevan palauttavaa.

Kuuden-seitsemän tunnin aikana kerään siis voimia ja aivoni ehtivät puhdistautua edellisen päivän kuormasta. Jotenkin helpottavaa.

Opetus. Minusta on mukavaa, kun opettajana pääsen konkreettisen opetuksen pariin. Opiskelijat ovat minulle polttoainetta, pidän kohtaamisista ja keskusteluista, tykkään opettaa ja toivon, että teen sen selkeästi, kuuluvalla äänellä ja siten, että opiskelijat saavat opetuksestani konkreettisia eväitä ja oppivat.

Ulkoilu. Katso kohta talvi. Ulkoilu on itselleni jokapäiväinen rutiini, pakollinen toiminto – muuten en jaksa. Pienikin piipahdus raikkaassa ulkoilmassa tekee ihmeitä. Ja jos ei ihan ihmeitä, niin ainakin virkistää ja kerryttää päivän askeleita.

Melkein jokaisena päivänä yhdistin lounastaukooni happihypyn. Söin nopeasti ja suuntasin pihalle. Lisäksi lenkkeilin iltapäivisin ystävän tai äitini kanssa. Oli mukavaa.

Armeijaan lähtevä saapui kotilomille. Se oli odotettu jälleennäkeminen, emme meinanneet yhdeksänvuotiaan kanssa pysyä housuissamme. Nauratti ja itketti, liikutti ja piristi.

Miinukset

Kiireentuntu. Se ei ole koskaan kiva. Se johtaa usein siihen, että takaraivosta kuuluu paniikinomaisia muistutusääniä erinäisistä asioista ja silti tuntuu, että puolet unohtuu. Kiireentuntu iskee helposti silloin, kun siirtymäaikaa kokouksesta toiseen tai opetuksesta lounaalle ja lounaalta takaisin opetukseen ei ole riittävästi. Viisi tai kymmenen minuuttia riittäisi ihan hyvin, mutta aina siihen ei vain ole mahdollisuutta…

Työhuoneen epäjärjestys. Se meinaa sekoittaa pään. Ja jos olisi oikein fiksu ja kaukaa viisas, asialle tekisi jotain, mutta kun ei.

Oma motivaationi ei riitä eikä tahtotilani taivu työpäivän jälkeen siivoamiseen, vaikka toisaalta järjestelmällisyyden hinkuni vaatisi niin tekemään. Ensi viikolla sitten.

Talvisen kelin kääntyminen plussakeliksi oli sellainen takaisku, että melkein itketti. Tarkkailin ja tarkkailen säätietoja kännykästä ja toivon pakkaskelejä takaisin ja äkkiä!

Päätös kaularankaprolapsin operoimisesta. Minua liki vuoden vaivanneet erilaiset puutumis- ja hermokipuvaivat saivat selityksen, kun magneetista löytyi kookas, koko juurikanavan tukkiva prolapsi. Olen suorittanut omahoitoa ja käynyt säännöllisesti naprapaatilla ja fysioterapeutilla, mutta kotikonstit eivät enää riitä. Leikattava on. Tästä lisää blogissa myöhemmin.

Roskiskatoksen lukko. Kuka ihme (oikeasti tähän tekisi mieli kirjoittaa ruma sana) edes taannoin keksi, että taloyhtiön roskishärpäkkeeseen tarvitaan lukko? Sellainen lukko, jota ei missään nimessä saa auki yhdellä kädellä, vaan sen aukaisemien vaatii aivan omanlaisensa prosessin: kävele roskis molemmissa käsissä  kotiovelta pihan roskiksille, huomaa lukko, kiroa lukkoa, laskeroskikset maahan, kaiva avain esiin, avaa lukko (pakkasella hankalaa), nappaa lukko pois kahden eri osan välistä, ripusta lukko johonkin tai kuljeta sitä käsissäsi, nappaa roskikset maasta, laske roskikset uudelleen maahan avatessasi roska-astian kannen, nosta roskat, heitä astiaan, varmista, ettei lukko lentänyt roskikseen, kävele pois, laita ovi kiinni, aseta lukko paikoilleen, ota avain pois lukkopesästä ja poistu.

Kyllä on kätevä. Ja tarpeellinen.

Tähän on tultu.

Minna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *