Vuoden liikuntatilinpäätös – mitä kaikkea on tehty ja opittu?

Vuoden lopussa on tapana tehdä kaikenlaisia tilinpäätöksiä. Lasketaan plussia ja miinuksia, arvioidaan onnistumisia ja oppeja. Päätin tänä vuonna pysähtyä erityisesti yhden itselleni tärkeän teeman, liikkumisen, äärelle.

Kirjoitukseni ei ole niinkään suoritelista eikä kertomus siitä, miten treenasin täydellisesti ja täysillä koko vuoden. Se on enemmänkin katsaus siihen, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut, mitä olen harrastanut, minkälaisten lajien parissa puuhaillut, miten olen pärjännyt ja ennen kaikkea, mitä olen oppinut itsestäni suhteessa liikkumiseen.

Vuoden liikuntatilinpäätös – mitä kaikkea on tehty ja opittu?

Liikunta on tänäkin vuonna ollut säännöllistä, monipuolista ja ennen kaikkea tarkoituksenmukaista. Olen jatkanut aktiivista kuntosalitreeniä osaavan fysioterapeutin ja personal trainerin johdolla, ja uskallan sanoa, että voimaa on tullut lisää kaikissa lihasryhmissä. Se tuntuu kehossa, näkyy peilissä ja tuntuu ennen kaikkea arjessa.

Ennen minulle niin tärkeät lyhyet MyBnB-kotitreenit ovat jääneet täysin taka-alalle, sillä olen hiljalleen vaihtanut ne pidempiin kuntosalin ryhmäliikuntatunteihin. Viikoittaisiin treeniohjelmiin on mahtunut erityisesti eritasoista cross trainingia, pure strengthia sekä muutamia pilatestunteja ikään kuin tasapainottamaan kokonaisuutta.

Lisäksi olen lenkkeillyt (edelleen) pääasiassa reippaasti kävellen. Reipas kävely tarkoittaa itselleni 127–140 sykkeellä kävelemistä, noin seitsemää kilometriä tunnissa vauhdilla. Silloin hengästyn ja pystyn vaivoin puhumaan kävellessäni. Jos otan ”kyytiin” kävelykaverin, vauhti hiljenee ja puhe kiihtyy. Kaverikävelyillä syketaso jää usein 100–120 välille ja nopeus jää viiteen kilometriin tunnissa -tasolle.

Työmatkakävelyt ovat edelleen parasta, mitä tiedän: ne ovat helppoja, palauttavia ja täysin aliarvostettuja hyvinvoinnin perusrakennuspalikoita. Työmatkakävelyillä en voi ylläpitää kovaa sykettä, sillä vain harvoin ehtisin suihkuun ennen työpäivän alkua. Toiseen suuntaan se toki onnistuu.

Yksi tärkeä muutos liikuntatottumuksissani on ollut se, että olen – viisaan personal trainerini suosituksesta – lisännyt hengästyttävää liikuntaa. Sykkeen nosto ei ole enää vain ”joo, mun pitäisi” -juttu vaan osa harjoittelukokonaisuutta, joka tukee jaksamistani ja terveyttäni. Olen havainnut, että erityisen kovan sykkeen cross trainingin tai salitreenin jälkeen olotila on aivan ihmeellisen hyvä.

Jos tästä liikuntavuodesta pitäisi nostaa yksi tärkein oivallus, se olisi tämä: voimaharjoittelu on kaiken a ja o. Se on pohja, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Kun kehitän voimaa, jaksan liikkua. Kun kehitän voimaa, pysyn toimintakykyisenä. Kun keho on vahva, se kestää arjen kuormitusta, stressiä ja esimerkiksi sairauksia ja sairastumisia hyvin. Voimatreeni ei siis vie minulta energiaa vaan antaa sitä.

Vuoden aikana olen kasvattanut lihaksia ja kerryttänyt samalla painoa hieman yli kolme kiloa (jos lasken koko vuoden ja kahden kuukauden pt-treenien aikana saavutetun kilonousun, se on nelisen kiloa). Vaaka näytti ennen progressiivista voimatreeniä 53,2 kiloa, nyt mittarissa on tasan 57 kiloa. Vaatteita on pitänyt vaihtaa, koska ne ovat erityisesti ylävartalosta käyneet aivan liian pieniksi. Ja tiedättekö mitä? Se tuntuu hyvältä.

Peilistä minua katsoo nainen, joka näyttää hyvinvoivalta ja joka on peilikuvaansa tyytyväinen. Ei siksi, että pitäisi näyttää joltain tietyltä, vaan siksi, että voin kaiken kaikkiaan hyvin.

Liikkuminen ei ole jäänyt vain lenkkipoluille ja kuntosalille. Se näkyy hyvissä yöunissa, fyysisessä toimintakyvyssä, mielenterveydessä ja selkeärankareuman hallinnassa.  Ja kyllä, se näkyy myös ruokahalussa. Perusruoka maistuu, ja proteiinia on lisätty päiviin tukemaan palautumista ja kehittymistä.

Jos tätä liikuntavuotta arvioisi sanallisesti, antaisin itselleni arvosanan hyvä. En ole täydellinen, liikkuminen ei ole minulle pakonomaista, mutta harjoittelen säännöllisesti ja fiksusti ja saan pätevää ohjausta tekemiseeni. Kuuntelen paitsi personal traineria myös itseäni ja kehoani. Liikun ja olen liikkunut siksi, että se tekee minulle hyvää. Ja se on ehkä tärkein juttu, jonka olen ikinä liikunnasta oppinut. Ensi vuoteen ei tarvitse tehdä suuria lupauksia. Riittää, että jatkan samaa rataa.

Tähän on tultu.

Minna