Yhdenlainen uratarina: pitkä polku unelmaduuniin

Sain seuraajiltani toiveen kertoa urapolustani, ammatinvalinnoistani ja työstäni. Tartuin haasteeseen ja pohdin, miten pilkkoisin aihetta. Päädyin siihen, että kerron lyhyesti ja kronologisesti kaikesta. Olkaa hyvät, yritin kyllä tiivistää…

Unelmatyö ja urapolku

Aloittaessani lukion vuonna 1993 (oikeastaan jo kahdeksanvuotiaana kirjasin nämä päiväkirjaani…) minulla oli mielessäni kolme haaveammattia: äidinkielen opettaja, kuvaamataidon opettaja, toimittaja ja mainonnansuunnittelija. Lääkäriä mietin, kirjailijakin kävi mielessä. Kolmen vuoden aikana, tarpoessani pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kurssien viidakossa hampaat irvessä, tipautin listalta lääkärin, sitten kuvaamataidon opettajan (kävin kahdesti pääsykokeista, johon pääsin ennakkotehtävien pohjalta, sitten unohdin tämän tien), äidinkielen opettajan (minulla ei ole syytä tähän, elämäni pahin uramoka ehkä?) ja lopulta myös toimittajan ammatit.

Ja jostain hyvin erikoisesta syystä päädyin opiskelemaan ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi.

Erikoisesta siksi, että minä en ole luontainen hoitaja. Hoivavietti ei siis johdattanut minua alalle. Erikoisesta myös siksi, että tämä ammatti ei koskaan ole ollut haavelistallani. En koskaan ajatellut, että työskentelisin hoitotyössä. Pääsin sisään, aloitin opiskelut ja jo ensimmäisen vuoden aikana tiesin, etten tulisi koskaan jäämään sairaanhoitajaksi. Halusin eteenpäin, halusin kohti aiempia unelma-ammattejani.

Onneksi kuitenkin opiskelin tutkintoni hyvin paperein loppuun ja työllistyin – viihdyinkin hetkittäin. Viihtymisen takana olivat vaihtelevat ja nopeatempoiset päivystyskirurgian, tehohoito- tai anestesiahoitotyötehtävät sekä mahtavat kollegat! Kaikki lähtee ihmisistä. Aina. Saatuani viran yksityissektorin leikkausosastolta, maltoin pysähtyä hetkeksi. Sitten parin vuoden kohdalla keksin listata kaikki koulutukset, joihin lähtisin hakemaan jatko-opiskelupaikkaa.

Päädyin Turun ammattikorkeakoulun Master Schooliin opiskelemaan sote-alan kehittämistä ja johtamista. Se oli ehkä kaikkein merkittävin valinta elämässäni: se innosti minut jatko-opintoihin sekä opettajakorkeakouluun että tohtorikoulutukseen.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen työskentelin ammattikorkeakoulussa hanke- ja koulutussuunnittelijana, sitten järjestösektorilla projektikoordinaattorina ja projektipäällikkönä muutaman vuoden. Hoitotyön arjen sain jättää taakseni. Samalla opiskelin aikuiskasvatustieteen perus- ja aineopinnot Jyväskylän yliopistossa ja hain opettajakorkeakouluun suorittamaan virallisen (ja torellisen) pedagogisen pätevyyden.

Samoihin aikoihin minut hyväksyttiin Turun yliopistoon lääketieteelliseen tiedekuntaan, kansanterveystieteen laitokselle. Väittelin filosofian tohtoriksi toukokuussa 2020.

Kutsun itseäni nykyään kansanterveystieteilijän plantuksi…

Ja kansanterveystieteilijänä olen valloillani: saan toimia terveyden edistämisen ja kansanterveyden asiantuntijana, opettajana ja tutkijana. Vuodesta 2018 lähtien olen toiminut Turun ammattikorkeakoulussa Master Schoolin (ylemmät tutkinnot) opettajana ja projektipäällikkönä, lehtorin toimen sain tammikuussa 2021.

Työskentelen varsin monipuolisissa ja erilaisissa opetuskokonaisuuksissa (lemppareitani ovat terveyden edistämisen tietoperusta, terveyden edistämisen vaikuttavuus ja tuloksellisuus, tutkimusmetodiikka sekä tiedolla johtaminen), suunnittelen, valmistelen ja johdan projekteja. Työhöni kuuluvat vahvasti opinnäytetöiden ohjaus, opiskelijatuutorointi sekä opetus- ja toteutussuunnitelmien laatiminen. Samalla teen apurahan turvin omaa post doc -tutkimustani Turun yliopistossa.

Melko kiva ja värikäs työkombo, sanoisin!

Olen viimeisten vuosien aikana pohtinut alkuperäistä uravalintaani – ilman sitä en olisi tässä.

Olen juuri nyt työelämääni tyytyväinen. Mutta. Nyt aikuisena, kun lapset ovat kasvaneet ja elämä on melko tasapainoista, olen päättänyt vielä yrittää kulkea kohti unelmiani: haluan viestinnän, kirjoittamisen tai mainonnan pariin. Ja kuten olen aiemmin maininnut, minut on hyväksytty  medianomi-opiskelijaksi Turun ammattikorkeakouluun journalismiin. Olen ihan mielettömän onnellinen.

Vatsassa kutkuttaa: olen voinut ottaa askeleen kohti unelmiani.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet tyo oma-elama
Kommentit (7)
  1. Kiitos vastauksesta! Kyllä oli apua, paljonkin 🙂 Aina on hyvä pohtia asioita toisen kanssa, kun saa uusia näkökulmia ja ideoita. Varmastihan tuo Master School olisi yliopisto-opintoja konkreettisempaa. Sitä en vaan tiedä kumpi olisi enemmän oma juttu. Nyt vaan opinto-oppaita tutkailemaan.

    1. Hienoa, jos oli apua! Tsemppiä pohdintaan 🙂

      Minna

  2. Mielenkiintoinen uratarina. Minusta piti tulla asianajaja, biologi tai valokuvaaja. Tuli insinööri 😆 Ikäänkuin vahingossa. Yhtään laskutoimitusta en ole töikseni tehnyt, että sinänsä ensimmäinen koulutus meni hukkaan. Nyt teen kuitenkin töitä, joista tykkään ja joissa olen hyvä eikä se olisi mahdollista ilman koulutustani. Seuraava askel, jota jo olen miettinyt, olisi tohtoriopinnot, mutta tuntuu jotenkin kauhean vaivalloiselta. Katsellaan tässä.

    Nuorisolaiset, jotka tuskailevat opintojen valinnan kanssa, olen aina ohjeistanut hakemaan koulutuksen, joka mahdollistaa paljon, esim. juuri insinööri tai di, vaikka tuotantotalousalalta tai sitten talousopinnot, esim. ekonomiksi yliopistossa on sellainen koulutus, jolla voi tehdä paljon erilaisia asioita. Sillä tavalla voi käydä kuten minulle: ei tiedä mitä haluaa, mutta päätyy juuri siihen tehtävään mikä on kivaa ja missä on hyvä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *