Huhtikuun kuulumisia

Kreisi vikellyskuu on loppusuoralla. Selvisin hienosti maajoukkueleiri+hevosmessut-viikonlopusta, vaikka kyllä siihen itkua ja hampaiden kirstystä mahtui huikaisevien onnen ja ilon hetkien lisäksi. Ohjaajakoulutuskin meni aika jees, vaikka viidettä tuntia leipoessa sekä ruokaa laittaessa käväisi mielessä se kuuluisa ”onko tässä mitään järkeä” (joka voisi varmaan olla tämän blogin tunnuslause). 

Kuten viime postauksessa totesin, kisatkin menivät kokonaisarvioituina ihan hienosti, koska ne sisälsivät paljon onnistumisia ja yhden oikein suuren mokan. Kisojen jälkeen fiilikseni ei kuitenkaan ole pelkästään tavanomainen ilo viikonlopusta ja helpotus sen olemisesta ohi. Olen tottunut venyttämään rajojani vikellyksen takia, mutta viime viikonloppuna ja sitä edeltävinä iltoina oman hyvinvointini rajat jäivät sen verran kauas taakse, että vakaa aikomukseni on jatkossa toteuttaa tätä vikellyssekoilijan elämää aavistuksen järkevämmin. 

Se vain tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Joka kerta, kun ajattelen, että voisin vähän hellittää, järkeistää, levätä, mieleni tunkee täyteen vastustavia ajatuksia:

IMG_1119.JPG

Olen kuvitellut, että koska kehtaan kävellä 200 000 asukkaan kaupungin keskustassa tuulipuvussa ja kumppareissa tallikärpäset pään päällä pörräten, en enää välitä, mitä muut ajattelevat.

Viime päivinä olen huomannut, että ilmeisesti välitän kuitenkin aika paljon. Näköjään haluan verrata kaikkea tekemääni muiden tekemisiin ja sitten vasta päättää, menikö putkeen.

Ajattelin aiemmin päässeeni aika pitkälle, kun olen kehittänyt stressinsietokykyäni niin paljon, että menetän enää aniharvoin yöuneni mistään. Sen sijaan näen painajaisia vikellyksestä, alan itkeä kaikissa tilanteissa ja sairastan paraikaa flunssaa, joka johtuu ihan tasan kotikisoihin liittyvästä stressistä. Kisapäivän iltana käteni tärisivät niin, etteivät tavarat pysyneet kunnolla käsissä. Olin jo torstaina kisojen takia niin pahassa henkisessä migreenissä, etten pystynyt edes katsomaan Temppistä. Eli homma hanskassa? 

Tiivistettynä: kas, en ollutkaan 24-vuotiaana valmis ihminen. 

No, eteenpäin, sanoi valmentaja lumessa. 

P.S. Mikä auttaa jaksamaan? Tämä kuva: 

13047984_10154270733654406_1799215388154337265_o.jpg

Supersankarit ekoissa kisoissaan, nivelsiteitään paranteleva Wonder Woman puuttuu kuvasta. Kuvan otti Hannamari Heikkinen.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Elämän oppitunti ja viikon 17 oheinen: kisojen perusteella

Meillä oli eilen kotikisat, jotka menivät noin kello 17:ään asti erittäin hyvin ja sen jälkeen erittäin pahasti pieleen, koska tietokoneohjelmat pistivät kampoihin, eikä kaikkia tuloksia saatu laskettua ennen kuin vasta tänään iltapäivällä. Tiesin ongelmasta jo ennen kuin se eskaloitui, mutta olin liian kuormittunut ja kiireinen korjatakseni sitä ajoissa. Nyt olen lopen uupunut ja jotain muutakin, mitä en osaa nyt kuvailla. Näiden kisojen järjestäminen vaati minulta todella paljon aikaa ja vaivaa, enkä tällä hetkellä ole ihan varma, oliko tässä yhtään mitään järkeä.

Onneksi omat valmennettavani tekivät kaikki suorituksensa todella hienosti, ja voin olla heistä ylpeä ja heidän puolestaan iloinen. Erityisesti mieltäni piristävät ihanat joukkueeni, Team Timantit ja Team Supersankarit, jotka kilpailivat eilen ihan ensimmäistä kertaa. Molempien ohjelmat sujuivat hienosti. 

Minä yritän oppia tästä kokemuksesta jotain. Juuri nyt en pysty edes ajattelemaan ensi vuoden kisoja, mutta todennäköistä on, että kaikesta huolimatta järjestämme ensi vuonnakin kisat Tavelassa, jos ei mitään kummallista tapahdu. Mutta minun on pakko opetella toimimaan jotenkin toisin, koska toista tällaista ponnistusta en jaksa, ellen vuodessa muutu superihmiseksi. Minulle on kymmeniä kertoja sanottu, että 1) voisin ja minun kannattaisi jakaa vastuuta muillekin ja että 2) on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, jotta voin jatkossakin tehdä tätä työtä (=elämäntapaa). Jostakin syystä nämä asiat eivät millään iskeydy kallooni. Ajaudun kerta toisensa jälkeen tällaisiin hulluihin urakoihin, koska en osaa kieltäytyä (tai mikä pahempaa, itse jopa ehdotan niitä!) ja itken sitten marttyyrinä, kun en meinaa selvitä työtaakan alla. Kaikki ympärilläni tuntuu huutavan, että tämän täytyy muuttua, mutta muutoksen tekeminen on minulle tosi vaikeaa. 

Tästä pitkästä johdannosta päästään tulevan viikon oheiseen. Toivon, että te ette ole ihan yhtä syvissä vesissä kuin minä, mutta ehdotan silti seuraavanlaista tehtävää:

Mitä haluan parantaa ja miten sen teet?

Listaa kilpailusuorituksestasi tai -suorituksistasi muutamia asioita, jotka onnistuivat, ja muutamia asioita, jotka eivät onnistuneet niin hyvin. Vaikka olisit pettynyt suoritukseesi, on tärkeää saada listaan mietittyä useampi onnistuminen. 

Katsele onnistumisia ja mieti, miksi onnistuit. Syyt onnistumisten taustalla ovat niitä juttuja, joita olet tehnyt oikein. Jatka niiden suhteen samaan malliin.

Valitse sitten huonommin menneiden juttujen listalta jokin sellainen kohta, jota haluat ja voit parantaa. Mieti käytännön tapa tai tapoja, jolla voit kehittyä kyseisessä asiassa. Jos heikkous on jokin sellainen, jolle et voi mitään, valitse listalta joku muu. 

Tässä vielä esimerkkejä parannuskohteista ja keinoista:

– Polvivaa’asta tuli huonot pisteet. -> Harjoittelen polvivaakaa kotona aktiivisesti ja pyydän siihen neuvoja treeneissä. Teen esimerkiksi joka ilta minuutin polvivaa’an ja pyydän perheenjäsentä tsekkaamaan linjat (maallikkokin osaa sanoa, ovatko hartiat ja lantio tasan ja sormet, päälaki ja varpaat samalla korkeudella). 

– Vapaaohjelman taiteellinen piste oli huono. -> Käyn piirtämällä läpi vapaaohjelman sommittelua. Tsekkaan listat taiteellisen pisteen osa-alueista ja tarkastelen niiden perusteella vapaaohjelmaani. En laita koko ohjelmaa uusiksi, mutta teen jonkin sommittelua parantavan muutoksen. Kuuntelen vapaaohjelmamusiikkiani paljon ja ajatuksella. Improvisoin erilaisia käsiliikkeitä, vartalon linjoja ja ilmeitä, jotka voisivat sopia ohjelmaan. 

– Vapaaohjelman vaikeusaste oli huono. -> Katson YouTubesta hyvien vikeltäjien ohjelmia (esimerkiksi FEI World Cup on hyvä) ja mietin, minkä uuden liikkeen voisin opetella. Tai voisinko mieluummin vaikeuttaa jotakin liikettä tai liikkeitä, joita minulla jo on? Kysyn valmentajalta tai treenikavereilta ideoita. Tutustun vaikeusasteisiin Code of Pointsissa.

– Jännitin niin paljon, että suoritukseni meni paljon huonommin kuin treeneissä. -> Opettelen mielikuvaharjoittelua. Mietin jännityksen syitä ja sitä, mitä niille on tehtävissä. Voinko harjoitella enemmän, jotta minulla olisi varmempi olo? Voisinko ottaa jonkin verryttelyrutiinin, joka rauhoittaisi minua ennen suoritusta? Keskitynkö liikaa siihen, mitä muut ajattelevat, mitkä pisteet saan tai miten sijoitun? Mietin, millaiseen mielentilaan haluaisin päästä suorituksessa ja harjoittelen sen mielentilan löytämistä kotona ja treeneissä. 

Hyvinvointi Liikunta